Törmäsin pariin mielenkiintoiseen yksityiskohtaan. 1-Divisioonan etelälohkossa D-kategorian joukkue (1-2 viimeistä kaudesta riippuen) ei ole voittanut viimeisen viiden vuoden aikana KERTAAKAAN kotonaan A-luokan joukkuetta (1-3 parasta). Tilasto on aika tyrmäävä: 0-6-16. Oudon siitä tekee fakta, että kuitenkin samanaikaisesti A-D (a:n kotikentällä siis..) on päättynyt tilastoihin 17-1-4.
Lisätään tähän vielä tieto siitä, että B-D ja D-B otteluiden saldo on toisiinsa nähden identtisesti käänteinen (hieno sanavalinta...
): B-D 17-6-3 ja D-B 3-6-17. Kotiedusta ei siis voida puhua parhaiden kohdatessa tyvipään joukkueita.Kolmas ihmetystä herättänyt fakta tulee Veikkausliigan puolelta. B-kategorian joukkueet ovat voittaneet huonoimmat E-luokan joukkueet kotonaan yli 90 % todennäköisyydellä viimeisen kolmen kauden aikana, kun taas parhaalta A-luokalta se on onnistunut ainoastaan jonkin verran yli 70-prosenttisesti.
Johtopäätöksenä asenne ja motivaatio tuntuu siis näyttelevän melko suurta roolia kärjen ja tyvipään kamppailuissa. Ainakin 1-divisioonan puolelta näyttäisi siltä, että matkapeleihin jaksetaan motivoitua ja mennä sata lasissa, mutta kotona asenne ei ole ollenkaan niin hyvä.
Minikommentit