fac lähti Manauksesta takas Paramariboa kohti Guyanan tasavallan kautta maita pitkin.
Otetaanko ranskiksilla highlightit, kun stooria riittäisi pienen romaanin verran taas muutoin?
- Yölento Boa Vistaan vaihtu aamuyön saapumiseksi kun LATAM oli myöhässä. 05:50 hotelliin, 12:00 check out. Bussiasemalle. Aivan pihalla eikä missään mitään infoa mistään Lethemiin, Guyanaan menemisestä. Joku firma ajaa Brasilian puolen Bomfiniin, no mennää sinne sitten, kai sieltä rajan yli pääsee jotenki?
- Fikseri vastassa. Niiden kanssa on kiva diilata asioita parin tunnin yöunilla ilman kielitaitoa. No saan halvan kyydin 30 R$ (8-9€) tois puolelle. Oho en saakkaan vaan kyyti vaihtuu englanninkieliseen fikseriin vähän ennen rajaa. Voe viddu mä sanon sitä pulinan määrää:
"Mistä oot kotoisin? England? Femland? Onko se Amerikassa jossain? Mäkin oon käyny Kanadassa kerran!" Näytän passia ja se tavaa sitä ... Finland... Kopauttaa leijonavaakunaa ja toteaa "Yeah, that's England!"
Kaveri kiskoo kaljaa ja kuski naukkailee vähän, parivaljakko kaahaa rajan yli ilman mitään pysäytyksiä, käskee mennä vaan stämppään passin ja ne venaa toisella puolella. Upea raja kyl Brasilian ja Guyanan välissä kun siitä saa ajaa kännissä läpi ilman että kukaan pysäyttää tai kysyy mitään.
- Rajalla pääsen vihdoin portugalin kielestä eroon ja ensimmäinen kyltti varoittaa että jos oot seksituristi niin häkki heilahtaa. Ihmissalakuljetus on rikos. Alaikäisiin ei saa koskea jne. Juu ihan aiheelliset varoitukset varmasti täällä, mutta melkoisen tervetullut vastaanotto kyllä näillä julisteilla. Fikseri höpöttää myös samasta asiasta kaljan kiskonnan ohella kuinka täältä pedot vie 10-12 vuotiaita lapsia kaduilta mukaansa ja taas vaihtuu lennosta höpötys siihen kuinka pääsisin Georgetowniin, Guyanan pääkaupunkiin joka on maan pohjoisosassa:
"Ei kato et sä pääse 150 realilla sinne, kaikki bussit maksaa 14 000 Guyanan dollaria (60€) ja se on ihan fixed price, ei täällä mee kukaan muu sinne ja ainoo keino on vaan ostaa se lippu kato kun lentolippu olis ainakin tuplat siihen nähden ja mä vien sut nyt vaihtaan rahaa heti ja onko sulla USAn dollareita? EUROja?? VAU tiesiksä että se on tosi kova valuutta! No kato mennään vaihtaan heti kaikki sun rahat ja Brasilian realit ja ostetaan sulle bussilippu ja vähä ruokarahaa matkalle ja mennään nyt heti sinne se on täs Hotelli Amazonin pihassa kato mä oon tehny näitä hommia koko ikäni ja tiedän, täältä saat vaihtaa kultaa, rahaa, saat hotellihuoneen, naisia, paljonko sulla on muuten ikää? MITÄ? Niin vähän ja sinkkumies! Hommataanko sulle nainen tänne ja..."
- Fikserien kanssa toimiessa on yleensä otettava huomioon seuraavat asiat: 1. Onko tää rikollinen vai turistien kusettaja 2. Mitä alternative vaihtoehtoja mulla on 3. Miten pääsen tästä eroon menettäen mahdollisimman vähän rahaa. Se mitä ajeltiin tota Lethemin rajakaupunkia läpi rahanvaihtopisteelle ja tyyppi ei tiedä mitä sana ATM tai BANKOMAT tarkoittaa kertoo mulle jo paljon että nyt ollaan periferiassa ja vaihtoehtoni ovat aika vähissä. Pakko vaihtaa arvokkaat eurot ja ostaa tältä jätkältä bussilippu kun muutakaan ei näy.
- Fikseri vie mut paikkaan joka näyttää Texasin moottorisahamurhien talolta, vähä vielä landemmalla tyylillä. Siellä siis juoksee kana, kissa, koira ja lapset ympyrää ja pari jätkää makoilee riippumatossa. 14 000 pakko antaa, ei saa tingittyä ees 11 000. Vituttaa. Ainiin ja se taksimatkahan pitää kans kato maksaa, ei auta vaikka maksoin jo ekan kato ku nää ajelutti mut perille asti kato ja kato ja vittu, pitäkää 3000 niin pääsen tuosta pulinasta eroon. Ja niihän pääsenkin. Jään yksin kanan, kissan ja koiran kanssa.
- Joskus reissuilla pitää vaan luottaa siihen että asiat järjestyy. Onneen, ihmisten hyväntahtoisuuteen ja siihen että oikea elämä on paljo tylsempää ku elokuvat. Väkisinkin tulee vaan mieleen että jos tähän ilmestyy talojen takaa jostain pari isokokoista jätkää niin multa viedään koko omaisuus viimeistä sukkaa myöten eikä täällä oo kukaan mua auttamassa. C'moon... Onhan täällä todistajia, niinku noi kotieläimet esim... Ja tiedäkkö, Guyanan poliisi on varmasti maailman yhteistyökykyisin jos ees löydän sellaisen... C'mooooooon... Iloisempi ajatuksia nyt... Kuluu puoli tuntia... kuluu 45 minuuttia...
- Toyotan 9-paikkainen pakettiauto kurvaa paikalle ja poimii mut kyytiin. Sisällä 5 muutaki ihmistä! Noin vaan! Ei kusetettu, muutaku ehkä bussilipun hinnassa! Georgetown, here I come!
- Toyota lähtee rämistelemään motocross-rataa muistuttavaa hiekkatietä kohti pohjoista. On muute töyssyjä ja kuoppia. Ja pomppuja. Ja puusta rakennettuja siltoja. Kuski ajaa 90 km/h. Ei näy muuta elämää missään. Upeita ukkosmyrskyjä taivaanrannassa. Kylät jotka ohitetaan on länkkärielokuvien mallia. Bensa-asema, ravintola, bussipysäkki, huoria, kodittomia. Olis kiva nukkua mut pää pomppii kattoon välillä. Ja kuoppien väistössä kylki mustelmilla ikkunaan.
- Alkaa selvitä se vitsi miksei mikään oikea bussi kulje tätä väliä. Kun ei oo oikeaa tietäkään. Lähdetiin ehkä klo 16 matkaan. Klo 21 maissa illallinen. Kuski vetää smoothisti 3-4 kaljaa. Ammattimies, ei sitä sikspäkin jälkeen viitti ajaa satasta pimeessä pomppuisella hiekkatiellä, eiksje?
-Klo 23 maissa kurvataan baarin terassille riippumattoihin nukkumaan. Kaikkee sitä kans bussimatkaan kuuluukin. Kukaan ei kerro mitään aikatauluja mistään mulle ja tää kuski puhuu kans tälläsellä fikserityylillä, eli hirveä höpötysröpötys ja aiheet vaihtuu lennosta, istun onneksi takapenkillä niin saan vähän omaa rauhaa ja edes oikeasti miettiä että missä ollaan mikä maa mikä valuutta paljonko se valuutta on euroissa paljonko mulla on rahaa jne. Riippumatossa mietiskelen että mulla varmaan on riittävästi että saan Georgetownissa jonkun majapaikan ja löydän jostakin jonkun automaatin mistä saada cashia.
- 03:30 havahdun et joku jätkä on meidän pakettiauton katolla. Aijaa se on kuski joka täyttää kai bensakanistereita. Aijaa kaikki muut venaa siellä bussin vierellä, nyt vissiin lähdetään kiitti ku kerroitte. Äkkiä hammokista ylös ja pomppivan pesukoneen kyytiin takasin. "Voiko ihanammin päivä enää alkaaaaaaa" vai mites se meni
- Ja me pompitaan. Ja kurvaillaan. Ja kaarrellaan. Ajetaan 4-5 checkpointin läpi jossa kytät vaan kysyy onks ulkomaalasia autossa. Mä meen autosta ulos, näytän passia, ystävälliset poliisit toivottaa hyvää päivänjatkoa ja matka jatkuu. Ja me pompitaan. Ja kurvaillaan. Valkosen auton kylki on punasena tosta hiekasta/savesta joka pöllyää. Välillä tie loppuu jokeen joka ylitetään lautalla. Auton renkaat sutii koska lautassa on actually puiset laudat siinä renkaiden alla.
- Klo 09 aamupala. Kahvia. WC. Ahhhh, dreams coming true. Kunnes huomaan kyltin. Georgetown 253 km. Noooooooooooooooooooooooooooooooooooooo!!!!!!!!
klo 13 maissa pääkaupunki alkaa selvästi lähestyä kun saadaan asfalttitie pyörien alle. Nyt voi olla takuuvarma että pää kumahtaa kattoon kun asfaltissa on pientä tai isoa möykkyä.
- klo 14:30 maissa saavun niinku pesukonelinkouksen jäljiltä ulos autosta. Pääkaupunki Georgetown. Missä yötä missä pankki missä rahaa missä ruokaa missä ravintola missä kaikki. Joku WiFi jostain. Joku burger jostain. Joku ohje johonkin majataloon.
Laskutavasta riippuen, matka Brasilian Boa Vistasta Guyanan Georgetowniin kesti siis jotain
24 ja puoli tuntia
- Georgetownissa noi em. säädöt ja bussi heti seuraavalle päivälle Paramariboon... Herätys klo 03. Bussi - eli tollanen samanlainen minipakettiauto - tietysti myöhässä. Säätöä. Ihmisten kyytiin ottamista ympäri kylää. Kaahaamista (asfalttitiet, wo-hoo!), kuski tappaa yhden koiran ajamalla yli. Rajalle. Säätöä. Lomakkeiden täyttöä. Odottelua. Lautta. Lomakkeiden täyttöä. Rajalla. Säätöä. Joku fikseri. Juuri ja juuri riittää rahat kyytiin Paramariboon. Kaahaamista. Tietyötä. Hidastelua. Pysähtelyä. Kaahaamista. Ahdasta. Kuuma. Auton vaihtoa. Säätöä. Ihmisten pois tiputtelua. klo 17 perillä. Georgetownista Paramariboon yli 12 tunnin fokkin' matka maita pitkin!
Guyana oli aivan sikakallis maa, naapureihinsa Brasiliaan ja Surinameen nähden. Infra ja kaikki on paljo huonompaa ja maa näyttää paljon köyhemmältä, mutta kaikkeen vaan kuluu paljon enemmän rahaa mitä naapurimaissa. En tiedä onko se verotuksesta kiinni vai siitä että kaikki köyhät on sopinu yhdessä et kusetetaan paljo rahaa kaikilta ulkomaalaisilta. Useilla brasilialaisilla jotka tulee maahan käymään loppuu kans rahat äkkiä kesken, kun kuvittelevat että tää pieni pohjoinen naapuri Guyana olis jotenki halvempi vielä ku heidän maa. Ei oo, vaan kalliimpi! Älkää siis koskaan olettako että keskellä viidakkoa sijaitseva kolmannen maailman valtio olis halpa tai edullinen, vaikka se oliskin köyhä ja työtön.
Vedonlyönnissä teitä palvelee
www.superbet.gy - kuten kaikki huomaa niin ulkonäkö aivan sama ton Suribetin kanssa. Guyanan porukka on muuten aivan hulluna tästä lajista missä mätkitään puunpalan näköisellä laudalla palloa omituisiin paikkoihin omituisella radalla, vähä niinku brittiversio baseballista.
Mulla on nyt yhteensä 53 itsenäistä valtiota kierrettynä läpi, mutta kyllä pikkuhiljaa alkaa tuntua tää yleinen reissuväsymys perseessä. Ohan se kiva matkustaa paikallisten tavoilla paikallisten kanssa, mutta varmaan pian siirryn käyttämään vaan rikkaiden porsaiden tyyliä, eli tilataksilla lentokentälle, koneeseen, eka kusettajataksi 5-tähden hotelliin ja uima-altaalle nauttimaan elämästä.
Koska ketä kiinnostaa kuulla mitä perus Gunnar Guyanalainen ajattelee maailmanmenosta tai miten Seppo Surinamelainen muuttaisi maataan paremmaksi - raha ratkaisee ja meillä rikkailla länkkäreillä sitä on niin saadaan olla vartioitujen aidattujen alueiden sisällä siemailemassa kaljaa kun ulkopuolella köyhät määkii kurjaa elämäänsä, eiksni?
Nooooooo, katotaan nyt vielä. Tää on vaan ehkä pientä ääriajattelua näiden yht 36 tunnin bussirynkytyksien jäljiltä. Ehkä se juppihippipunkkari-style vielä sieltä jostain löytyy.
Kuvissa näkyy Guyanan halkovan highwayn yleisilme. Välillä tie vaan päättyy jokeen. Tossa kuvassa tie on kyllä priimakunnossa, hyvin harvinaista tällä välillä.
Niin ja toi kaikista levein joki on Rio Negro Brasiliasta, Amazon-joen pienempi sivuhaara. Manauksen kaupunki näkyy pienenä tuolla vasemmalla. Manauksen oma futisjengihän pelaa 4. divarissa niin Flamengo on kova sana siellä kaupungissa, kun peli on käynnissä niin ilotulitteet paukkuu ja televisiot pauhaa täysillä.