15.06.2018 20:25 <fac> Lupasinkin tos frendille että meen muuten käymään Iranissa jos ne voittaa tämän matsin.
Marokko - Iran 0-1 ja eilen illalla ostin meno-paluun lokakuulle, Tukholma - Teheran - Tukholma irtosi alle 140€ hintaan, ukrainalaisilla on hyvä tarjous tälle välille.
Pinnaclella myös hyvin kilpailukykyiset kertsit, aavistuksen verran alemmat kuin Spolla jos sinne ei pelaa.
Re: fac
Lähetetty:
Kirjoittaja fac
Naurettavat skepat avattu taas perjantai-iltapäivällä MäLSään, koittakaa ny laittaa markkinoille niitä omia näkemyksiänne älkääkä menkö sieltä mistä aita on matalin, Veijon Pojat.
Eiköhän tästä lähde viimeiset vedot ennen reissua, seuraava postaus sitte aavikkomailta, ellei byrokraatit onnistu vielä jotenkin kämmäämään osuuttaan... Vähän aiheuttaa sydämentykytyksiä, mutta eikai nyt reissuun lähteminen voi mennä kahta kertaa peräkkäin hutiin, eihän?
Kato ystävyys se on kallista
se ei riipu hallintomallista
siinä auta ei tiimit vaan ystävällisyys
Ja näin olemme saapuneet Teheraniin, Iranin Islamilaisen Tasavallan pääkaupunkiin.
Säännöt:
- Alkoholi on absolutely no no muslimeille - eli jos haluat trollata niin voit tuoda omat viinat ja dokata aivan rauhassa
- Huumeista ja homoseksuaalisuudesta voi lähteä nuppi irti tai ainakin olet white trash in trouble - hämyisemmissä
vesipiippubaareissa on mahdollista saada kyllä oopiumia, mutta pidetään edelleen mielessä minkälainen paisti ja altis
kiristykselle olet jos on pakko etsiä niitä piirejä.
- Naisia ei tuijotella, niille ei jutella ja niiden hiukset ei saa hulmuta kadulla. Koskee
myös länkkäreitä. Metroissa naisille on omat vaunut, bussissa rautainen portti jakaa bussin kahtia, miehet istuu edessä, naiset takana.
Siinä etiketti, Iranissa asuu noin 80 miljoonaa ihmistä ja pääkaupunki Teheranissa 14 miljoonaa ihmistä. Pääkaupungin kaduillakin siis perus-suomituristi hukkuu helposti massaan eikä kukaan kiinnitä enempiä huomioita. Kuitenkin hauskoja tilanteita sattuu suun avatessa ja englantia puhuessa kun puolet junanvaunusta kääntyy enemmän tai vähemmän epäsuorasti vilkaisemaan ja olo tuntuu kyllä niin huomion keskipisteenä olemisena, kun jonkun vanhemman herrasmiehen kanssa vaihdettiin niitä näitä muutama lause englanniksi.
Ihmiset on todella ystävällisiä ja kohteliaita, yleensä ensimmäinen kysymys on juuri että oletko amerikkalainen, sitten kun tämä väärinkäsitys on korjattu niin juttu alkaa luistaa mukavasti ja esimerkiksi World Cup 2018 on aivan pätevä puheenaihe kaikkien kanssa. Myös paikallinen jalkapallosuuruus FC Persepolis (äksdee) on Teheranin ylpeys ja Aasian Champpareiden menestyjä.
Geoblokki toimii monessa mielessä, en ole edes yrittänyt nostaa Visa tai Master cardeilla rahaa, kun se on amerikkalaisten korttiyhtiöiden puolesta kiellettyä. Eli en tiedä mitä tapahtuu, voi olla että rahaa irtoaisikin, voi olla että laite imaisee kortin eikä sitä näy enää koskaan tai voi olla että saat Suomeen päästyäsi selvitellä mikä sua oikein vaivaa kun kehtaat amerikkalaisten sanktioita uhmata. Internet-blokki toimii myös hyvin vailla järkeäkään, Googlen palvelut toimii, Ylikerroin.com toimii, www.iltalehti.fi on blokattu, samoin vedonlyöntiyhtiöt, mutta Veijolle pääsee ihan mukavasti. Sanomattakin on selvää että näinä päivinä VPN pitää löytyä jokaiselta palloa kiertävältä gämblääjältä, niin päästään asiaan ja iskemään vetoja sisään.
Ruoka toimii hyvin, kebab on aivan uskomattoman hyvää ja siitä on monenlaisia eri variaatioita olemassa. Alkoholia tosiaan ei ole sen enempää ollut ikävä kun aiemmin päätin pitää vuoden 2018 lopun alkoholittomalla linjalla. Huomaa kuitenkin ravintoloissa myös paikallista ennakkoluuloa, kun tilaan ruokajuomaksi veden, niin sieltä pamahtaa 0,0% alkoholiton olut pöytään. Joidenkin junttien mielestä vissiin kaikki länkkärit on alkoholisteja, siinä missä jotkut juntit meilläkin olettaa että kukaan muslimi ei dokaisi edes ulkomailla käydessään jne.
Kuvissa ei tietenkään näy koko totuus Teheranin katukuvasta, poimin sieltä vaan tähän avausviestiin nää räikeimmät havahduttavat seinämaalaukset. Käyminen tuolla entisessä USA:n suurlähetystössä oli mielenkiintoinen kokemus kyllä ja on hyvinkin silmiä avaavaa kuulla joskus jonkun muunkin näkökulma maailman tapahtumiin kuin pelkästään sitä jenkkiläistä. Panttivankikriisistä voi lukea lisää Wikipediasta https://fi.wikipedia.org/wiki/Iranin_panttivankikriisi mutta en ihmettele että jengi täällä pitää melkoisina sankareina näitä opiskelijoita jotka päätivät ottaa panttivangeiksi koko jenkkien suurlähetystön.
Noenivei, löytyy täältä isosta kaupungista vaikka ja mitä, ei tarvitse mennä uskonto- tai politiikka edellä joka paikkaan, mutta tietysti nehän länkkärien ja islamilaisen maailman kanssa eniten menee ristiin, joten siksi on hyvä nähdä myös asiat täältä päin katsottuna.
Harmillista kun osui tämä maajoukkuetauko tähän väliin, olisin halunnut käydä tsekkaamassa FC Persepoliksen tai Iranin maajoukkueen pelin, mutta näyttää siltä että futista päästään seuraamaan livenä vasta seuraavassa maassa.
Kuvissa siis pari maalausta joilla pidetään spiritiä yllä, toinen kadulta, toinen em. suurlähetystöstä, maajoukkueen stadion, maamerkki, sekä Valioliigaa; jos joku paikallista kieltä tunteva voisi kääntää, kehoitetaanko tuossa alakulmassa ihmisiä muistamaan iltarukoilu? Ilmestyi ruutuun vähän ennen klo 18 ja lähti siitä vasta Chelsean tehtyä maalin. Outoa.
Re: fac
Lähetetty:
Kirjoittaja fac
Communication breakdown
It's always the same
I'm having a nervous breakdown
Drive me insane!
Siihen ei paljoa vaadita että yksin matkustava kirjaimistoa ja kieltä osaamaton länsimaalainen joutuu erikoisiin tilanteisiin ja outoihin keskusteluihin lähi-idän reissulla.
Hostellissa tapasin australialaisen silkkitien (originalin) kulkijan jonka kanssa puheltiin asepalveluksista jotain, Teheranin metrossa sitten juteltiin paikallisen duden kanssa joka kyllä parhaansa mukaan yritti taitaa englantia, yliopistopohjalta:
- Kauanko muuten Iranissa kestää asepalvelus, eikö se oo niin että käytte hetken aikaa ennen opiskeluja ja vaikka menisitte jatko-opintoihin niin ne kutsuu takasin parin-kolmen vuoden jälkeen?
- "Kyllä vain, opiskelen tällä hetkellä insinööriksi yliopistossa."
- Mutta miten se asepalvelus, pitääkö mennä military serviceen takas?
- "I'm also working when ever I don't study =) "
... okei puhutaan sitten siitä
Parturissa innokas setä koitti kovasti huonolla englannilla kysellä kaikki mahdolliset kuulumiset läpi - juu muuten ihan hyvä idea mutta on aika saatanan vaikeaa kuulla mitään kun se hiustenleikkuukone hyrrää siinä korvan vieressä ja aksentti on muutenkin todella kehno ja puhe lähentelee kuiskausta. Suomessa parturissa käynti: "siistitään ja lyhennetään" 13 min 30€ kiitos näkemiin. Täällä taas asiaan kuului jonkinlainen kasvonaamio, päähierontaa, niskahierontaa ja kovasti yritti kaupitella vielä hiusten värjäämisen mustaksi että sopisin paikalliseen katukuvaan. Plussaa toki että tämä 1h 45min operaatioon kuului kahvit vielä kaupan päälle kun odoteltiin kasvonaamion kuivumista ja ymmärsin että samaan rahaan olis saanut parran ja viiksetkin trimmattua jos olis naamakarvoja kasvatellut. Operaatio maksoi noin 8€
Iranissa kyllä miehet pukeutuu hyvin tyylikkäästi ja on tarkkoja ulkonäöstään, täällä perus reppureissaaja erottuukin massasta juuri sen takia kun on pukeuduttu niin huonosti mukaviin ja hengittäviin vaatteisiin eikä kauluspaitoihin ja suoriin housuihin, koskee myös useita 17-23v nuoria miehiä, siinä missä meidän katukuvassa painellaan huppareissa ja farkuissa usein kolme-neljäkymppisinäkin.
Seuraavaksi olikin vuorossa sitten 11 tunnin junamatka Teheranista - Tabriziin. Lippuun printattu lähtöaika klo 13, juna lähti matkaan klo 12:20, eli ei jätetä viimeiselle minuutille asemalle saapumisia! Muut reppureissajat oli vissiin menny 1. luokassa kun vakuuttelivat että junasta saa ruokaa kyllä lipun hintaan. Täällä tuli pillimehu, vesipullo, kolme keksiä ja teepussi. Rahaa käteisenä muutama kymppitonni jolla ei irtoa mitään ravintolavaunusta, kortit ei toimi, kukaan koko junassa ei näytä ymmärtävän englantia että vois vaihdella euroja. shiiiiiiiiiiiiiiiiit. Onneksi sentään iranilainen ystävällisyys pelasti pyörtymiseltä ja sain pummittua leipäpalasia ja teetä samassa 6-hengen vaunussa istuvilta vanhoilta äijiltä, mutta jokainen joka on mennyt vuorokauden ympäri vähällä vedellä ja muutamalla leipäpalasella voi ymmärtää että illan olotila on aika heikko kun viimein perille keskiyöllä, jolloin mikään ruokamesta ei tietenkään ole enää auki.
Kolme eri iranilaista tyyppiä on vaan antanu puhelinnumeronsa siltä varalta että jos on jotain kysyttävää tai tarvit avustusta jossakin asiassa niin laita WhatsApp viestiä tai soita vaan jos joudut pulaan jossakin asiassa. Hämmentävää, perheellinen öljyalan mies hampurilaisravintolassa ja vesipiippubaarissa joku perus futiksen seuraaja ja 17v opiskelija. Kaikkien kanssa muutama sana vaihdettu ja päästy varmuuden varmuuteen että tässä on kyse ihan vain vilpittömästä auttamisen halusta, jota on jurona suomalaisena hankala uskoa. Kuka helvetti muka haluaa auttaa jotaki ventovierasta turistia ilman taka-ajatuksia siitä että mulla on muuten ravintola/majatalo/basaarilla myyntikoju/autohuolto/taksifirma/lehtikioski? Outoa saada pyyteetöntä ystävällisyyttä miljoonakaupungin kaduilla.
Tabriz kaupunkina ei ollut noin helppo mesta kuin Teheran, turisteja ei juurikaan käy niin kommunikaatio on aika hauskaa vaikka taksikuskille
- Tabriz Bus Station
- HA?
- Bus Station
- ???
- (näytän farsinkielisen nimen ja paikan kartasta)
- ???
- Tabriz Avtobus Terminal
- Aaaaa, Terminal! Are Are, mennään vaan - ja hekottelua päälle että mikset heti sanonu haluavas terminaaliin, silly turisti
Sama taksikuski lähti viemään mua (samanlaisen kommunikoinnin päätteeksi) vielä Tractor FC:n stadionille, ei oikein peruslogiikka avaudu kun viereisellä stadionilla on edustusjoukkueen harjoituspeli käynnissä ja toisella juniorien treenit, niin tokihan se kaartaa sinne junnujen treeneihin. No ei siinä mitään, pääsen mä kävellenki tohon viereen, mutta mikä se logiikka on tässä taustalla? Mä oon joku pelaaja-agentti joka tulee Suomesta Iraniin kattoon Tractor FC:n yläasteikäisten treenejä ja vien sitten mukanani pari niistä FC mainitsetähänjokupienisuomalainenseura :n organisaatioon kasvamaan isoiksi pelaajiksi vai?
Kun oltiin ajelemassa takaisinpäin niin koukattiin vielä taksikuskin kotioven kautta, hänen vaimonsa siellä oli laittanut pari kuppia teetä lämpiämään ja jotain pientä ruokaa. Alkoi kyllä tulla se ajatus entistä selvemmäksi että iranilaiset on aivan uskomattoman ystävällistä ja vieraanvaraista porukkaa. Täällä ei kellää reppureissaajalla tai turistilla tulis mitään ongelmia, jos vaan harjoittelee vähän tätä Live Alias-peliä, eli jotkut asiat pitää selittää eri sanoilla eri kulmista että saadaan asia ymmärretyksi Kuski ei halunnut tästä parin tunnin ajelusta, odottelusta, teehetkestä ja kuskaamisesta palkkioksi 3€ enempää rahaa, eikä antanut mun ees antaa sen lapsille Romanian rahoja vaikka kuinka koitin selittää että ei ne oo minkään arvoisia, ottakaa vaan souvenieriksi.
Jaa niin täällä on taas hippi innostunut vedonlyöntiforumilla tarinoimaan siitä kuinka maailma parantuu kun kotiovi avataan ja tutustutaan uusiin kulttuureihin. No jotain asiaakin välillä. Paikallisten mukaan FC Persepolis on siis Teheranin ja Iranin lippulaiva ja valitettavasti se on poliittinen asia että Tabrizin kaupungista oleva Tractor FC Ei tule voittamaan mestaruutta. Paikallisilla ei ole uskoa asiaan, koska niin on käynyt ennenkin, Iranin edustaja AFC:ssa (tai miten ne säännöt ja qualifyt nyt meneekään) pitää mennä aina Persepolikselle ja paikallinen jalkapallo on ihan perseestä sen takia kun pelit on aina 0-0 tai 0-1 ja paikallinen palloliitto vielä varmistaa että FC Valtio voittaa aina. Hmmm.. Ihan niinku olisin kuullut joskus ennenkin tällaista... No muistakaa että jos joskus Iranin futiksessa on ratkaiseva peli jossa FC Persepoliksen pitää voittaa ja Tractorin hävitä niin näin tulee käymään, mikäli paikalliseen asiantuntemukseen voi luottaa.
Maajoukkueen otteita monet seuraa innolla, mutta kuitenkin melko suomalaisittain vaatimattomasti, vaikka koitin hehkuttaa Iranin esitystä World Cupissa ja sanoa että lohkoon ja odotuksiin nähden pelit meni tosi hyvin. "Nojaa, nojoo, no.. Kiitos joo ei meillä ny mitään saumoja ollutkaan"
Tabrizista Jerevaniin meni 18 tunnin bussivuoro johon sisältyi 3h odottelu raja-asemalla. Tänne lauantai-iltapäivällä päästyä ei paljoo muuta tarvinnutkaan kun vetää pikaiset päivänokoset ja suunnata Armenia - Gibraltar peliin. Kuten tiedämme, peli päättyi 0-1 ja oli historiallinen ainakin vastapuolelle. Mun silmään Armenia ei pelannut mitenkään tietoisesti paskasti tai yrittänyt sopuilla niinkun normaalisti odotetaan, vaan GIB maalivahti veti muutaman aika kovankin pelastuksen ja vaarallisia maalipaikkoja ei vierasjoukkue luonut varmaan 2 enempää.
Kuvissa aavikkoa, vuoria, futista.
Re: fac
Lähetetty:
Kirjoittaja fac
Teot muuttaa meitä
sanat sanotut
toiveet toteutuvat
pelot aineellistuvat
kipu on todellista
kaupunki liitto pimeää vastaan
uutiset rukousmyllyjä
jotta huominen tulisi
Toiseksi viimeinen postaus reissusta, Georgia on viimeinen kohdemaani ennen paluuta Romaniaan, josta olen jo kaiken kertonut. Viimeisessä käyn läpi sitten Georgian yleispiirteet ja summaan Iran, Armenia, Georgia matkan pääteemat ja kohokohdat. Tässä viestissä on rehellinen kuvaus vaikeuksista joita silloin tällöin tulee vastaan ja politiikkaa. Jos ei siis aiheet innosta, niin ei suotta kannata kahlata läpi ensimmäistä kappaletta enempää ja lopusta voi poimia veijotopit:
Armeniassa ja Georgiassa on kaikenkaikkiaan hyvin leppoinen meininki mitä tulee vedonlyönnin harrastamiseen, kaikille sivuille pääsee, mitään ei ole blokittu ja paikallisia yksityisiä vedonlyöntifirmoja löytyy kadunkulmilta. En kuitenkaan tutustunut näihin firmoihin kerroinvertailua enempää, kun yleensä käteisellä pelatut pelit pitää lunastaa samasta kioskista takaisin, voi olla jotain provisioita tai tarvitaan paikallinen ID tjsp.
Matkailijan näkökulmasta Armenia oli paljon helpompi ja mukavampi paikka vierailla kuin Georgia. Usein reissutarinoissa kaikki saadaan näyttämään ja kuulostamaan todella helpolta, mutta voin kertoa että Georgian pääkaupunki Tbilisissä mulla meni klo 14 - 19 eli VIISI TUNTIA aikaa löytää mun majapaikka! Se on aika saatanan pitkä aika kierrellä katuja 13 kg rinkka selässä.
Tausta: Otan selvää aina uuteen paikkaan saapuessa julkisista liikennevälineistä, takseista ja muusta liikkumisesta. En halua käyttää paikallista SIM-korttia tai datayhteyksiä heti maahan saapuessa, eli käytännössä olen Google Mapsin ohjeiden, kuvien ja print screenien varassa, jotka oon aikaisemmin ottanut. Georgian tapauksessa julkisilla on halpaa ja helppoa matkustaa, mutta virallisia taksifirmoja ei ole vaan kaikki matkalaiset on enemmän tai vähemmän yksityisten kusettajafirmojen armoilla, jotka ei välttämättä itekään tunne kaupungin teitä. Tämän vuoksi taksi olis ollut absolutely viimeinen vaihtoehto matkata.
Matka: Olin kyselemässä Armenian hostellista ohjeita junalipun ostoon, mutta he kertoivat että kannattaa suosia shared taxia mielummin. Ne menee noin 12€ hinnalla 6 tunnin matkan eli se on Nopeampi ja kätevämpi kuin yöjuna, joka saattaisi vielä olla kalliimpikin. Selvä peli, ensimmäistä kertaa matkustan maasta toiseen taksin kyydissä Taksi ei kuitenkaan suinkaan pudottanut meitä Tbilisin pääasemalle, vaan jonnekin laitakaupungin haistavittupysäkille. Okei, ei siinä mitään. Hostellin ohjeissa sanotaan "Ota bussi nro 21 tai 51 State Universitylle" Löysin pian metroaseman jonne raahustin ja huomasin metrokartassa että kappas, täällähän on pysäkki State Universitylle. Sinne siis!
Hukassa: State Universityllä ei näy mitään tuttua Google Mapsissa, isoja liikkeitä ja yrityksiä on tienvarret täynnä, mutta ei samoja katujen nimiä ja alue näyttää aika vieraalta. Domino's pizza näytti olevan yksi maamerkki. Kysynpä vastaantulevilta leideiltä, jotka luulevat tietävänsä paikan. 20 min kävelyn jälkeen totean että ei oo dominoita täälläpäin. Mutta kappas, bussi 21 menee ohi! Pysäkille venaamaan seuraavaa ja rahastajalle "Voitko kertoa kun saavutaan Universitylle" .... bussi päätyy pian ns varikkoalueelle linjan viimeiselle pysäkille. "Tässä se on". Okei no.. Tossa nyt on iso rakennus ja toisella puolella toinen iso rakennus joten ehkä tää vähän jotenkin näyttää samalta kuin Google Maps... Kävelenpä eteenpäin... Hautausmaa.. Lisää hautausmaata tien molemmilla puolilla... Ei saatana täällä mitään pizzerioita ole. Kysynpä koiranulkoiluttajalta. "Juu se on tonne ison tien risteykseen ja 2km oikealle" .... Mitä vittua .... Okei no yliopistot joo niillä on varmasti eri pisteitä ja rakennuksia ympäri cityä joten ehkä oon vaan saman yliopiston jollakin sivukonttorilla... ja kävelen.. ja ylämäkeen.. ja kävelen.. ei saatana täällä näy edes bussipysäkkejä enää. Vihdoin kun pysäkki löytyy, saan englanniksi ohjeet nuorelta naiselta "Ei tännepäin, täälläpäin ei ole mitään ja tää vie poispäin kaupungista. Kävele 2 km tonne suuntaan, ylitä kaksi tietä ja sitten olet kulmilla." .... Spasiba.
Kun ei ymmärrä:
Käveltyäni takaisinpäin, tällä kertaa alamäkeen, huomaan bussin 21 kaartavan toisella puolella tietä. Hyppään kyytiin. Yritän kysyä State Universitystä, mutta en saa järkevää vastausta ja pelkään joutuvani uudestaan sinne bussien kääntöpaikalle, joten päätän jäädä ensimmäisellä metropysäkillä pois. OKEI! Nyt otan metron sinne pääbussiasemalle ja menen tasan tarkkaan huonojen ohjeiden mukaan, eli nro 21 tai 51 State Universitylle. Metrossa on vaikea saada selvää kuulutuksista, eikä tämänkertainen nuori tyttö ymmärtänyt "Is this bus station" fraasia vaan pudisteli päätään. Jäin kuitenkin pois siinä ja pyöritellen päätä vilkaisen neitiä vielä ikkunasta kun huomaan sen olevan oikea paikka. Bussiasema on kaaos matruskoita, takseja, kaiken väristä, kokoista, näköistä ajoneuvoa. Okei tuolla näkyy valtatie ja toisella puolella meni juuri 51 bussi. Mennään sillä tällä kertaa. 5min seuraavaan. Paikalle kaartaa Transit pakettiauto jonka ikkunassa lukee 51. Pyydän kuskia "Stop State University spasiba" Ei vastausta. Pakettiauto on sullottu täyteen ihmisiä eli ikkunoista ei näe mitään. 20min (hirveät ruuhkat ja hidasta ajoa) jälkeen kysyn kuskilta uudestaan State Universitystä. Hän levittelee käsiään eikä ymmärrä mitään. Mikä vittu on vialla kun "bussikuski" ei tunne edes omaan reittiään???
Pimeys laskeutuu:
Hyppään pois tästä pakettiautobussista jossakin ja huomaan olevani keskellä vilkasta liikekatua. Kahvilaan, free Wifi päälle ja 100 print screeniä lisää ohjeista. Enää 2,5 km matka. Google Maps ei tunne mitään suuren kadun kansainvälisistä yrityksistä, akku alkaa olla jo lopussa joten sijaintiakaan ei voi pitää ihan loputtomiin päällä. 100m väärään suuntaan, ei mitään tuttua. 200m toiseen suuntaan, jes nuorisoa jotka ohjaa juuri toiseen suuntaan. Oikea iso Bussi 51. Jes! Ulkona on pimeää, liikenneruuhkat infernaalisia ja 25min päästä luulen nähneeni Hard Rock Cafen kyltin oikealla joka on yksi maamerkki. Vielä hetken aikaa. Rahastajalle kysymys "State University?" "-Ha?? Sto??" Voi jumalauta mä sanon... Ikkunoista kuikuillen ei näy Dominos pizzaa vaan kaikkea muuta KFC:stä Mäkkäriin.. Okei tän täytyyy olla oikea tie, nyt ulos. Parilta nuorukaiselta "Ei mitään tietoa" vastauksia ja vihdoin nuori mies joka omistaa puhelimen, navigaattorin ja huomaan olevani kahden risteyksen päässä - oikeasti tällä kertaa. Hostellit on lähes poikkeuksetta aina sijoitettuina sivukujille ja kerrostalojen takapihoille ja parin harhakujan jälkeen löydän vihdoin oikean paikan... aaaaaah.
Tällaista on siis reppureissaajan arki silloin tällöin. Jokaisella matkaajalla on omat prioriteettinsä mikä on tärkeää, paljonko olen valmis maksamaan mistäkin palvelusta ja tuotteesta. En sano ettäkö olisi väärin vetää lentokenttäbussilla lähtöportille, VIP-loungeen lounaalle, ykkösluokan suora lento kohdemaahan, ensimmäisellä lentokenttätaksilla hotellille vetämään lepiä ja hotellin kuljetuspalveluilla nähtävyyksille ottamaan selfiet. Matkustella voi kuitenkin myös ~20€ päiväbudjetilla, jolloin ei ainakaan tarvitse valittaa siitä kuinka ei oo koskaan rahaa lähteä mihinkään tai nähdä mitään.
*POLITICS*
Oli puhetta tuossa Iranin postauksessa jo, että reissuihin ei kannata lähteä politiikkakärki edellä, että maasta saa muutakin kuvaa kuin vain sitä "nää on meidän vihollisia, nää on meidän ystäviä". Kuitenkin kun vierailin Armenian kansanmurhamuseossa, niin onhan tuota asiaa suorastaan pakko vielä raapaista vähän.
Museossa on totisinta asiaa vuosista, jolloin ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa käytettiin kansainvälisesti termiä: Crimes Against Humanity and Civilization. Ja nuo kauhutarinat on sellaista settiä että toivoisi niitten olevan vain propagandaa ja liioittelua, mutta todistajalausunnot useilta eri henkilöiltä, useasta eri maasta, poliitikoilta, lähetyssaarnaajilta, punaisen ristin työntekijöiltä, vapaaehtoisilta, sotilailta, omaisilta ja kyläläisiltä tukevat sitä tarinaa että tapaukset ovat tapahtuneet kaikessa raakuudessaan.
Uhrien määrät ja tekotavat on sellaista mieletöntä teurastusta, että sitä on vaikea sulattaa. Jokainen voi mielikuvituksissaan kuvitella mitä keinoja käytetään kun kokonainen 3 miljoonan kristitty kansakunta halutaan pyyhkäistä pois alta turkkilaisten valtakunnan tieltä, heidän laajentuessaan aina Bakuun saakka 1800-luvun lopulta 1920-luvulle asti. Useimmiten tehokkainta oli kerätä noin 100 siviiliä, naiset, lapset, vanhukset pieneen majaan, lukita ovi ja polttaa talo ihmisineen. Puukotukset ja pistämiset olivat myös suosittuja, koska näihin aikoihin ei ollut tapana käyttää kallisarvoisia ammuksia siviili-ihmishenkien ottamiseen. Päteviä konsteja oli myös sitoa jengiä kiinni toisiinsa ja tiputtaa korkealta kalliolta alas, sitoa hiuksista hevosenhäntään ja lähettää juoksulle, pienimmät lapset sai hukutettua järviin kätevästi, hiekkaan hautaaminen elävältä oli myös hyvä tapa ja joidenkin kyläläisten kohdilla vain näytettiin suunta että tuolla on muutama satakilometriä aavikkoa edessä, kävelkää sinne; Kuka tahansa tulee takaisin, kokee kidutuskuoleman. Tapahtumien aikana ja jälkeen syntyi myös kokonaisia orpolapsien kaupunkeja, joissa pelastautuneita pieniä lapsia oli välillä 30 000 asumassa orpokotiolosuhteissa.
Koska tapahtumaa voidaan pitää jonkinlaisena ensimmäisenä modernina kansanmurhana, niin on hävytöntä että politiikka, rahanperään kumartelu ja taloudellisten intressien puolustelu on johtanut siihen, ettei Armenia ole saanut oikeutta tässä asiassa ja vielä tänäkään päivänä useat valtiot eivät uskalla tuomita Turkkia ja sen edeltäjää tapauksen toteuttamisesta.
"...Sotilaat ja virkamiehet keräsivät armenialaisten rahat ja mukana olleet arvoesineet. Jos kieltäytyi luovuttamasta, surmattiin. Tämän jälkeen väkivalta kohdistui naisiin ja jopa kymmenenvuotiaisiin tyttöihin, joita raiskattiin. Vauvoja heitettiin tien varteen. Lasten surmaamisella haluttiin antaa armenialaisille selkeä viesti: teillä ei ole enää tulevaisuutta. Lapsiin kohdistui julmuuksia järjestelmällisesti ympäri valtakuntaa. Niitä lapsia joita ei surmattu, myytiin toreilla. Marssireittien varrella lojui edellisten saattueiden jäljiltä ruumiita. Liikkeelle oli määrätty keskushallituksen määräyksestä satojatuhansia ihmisiä, mutta heille ei oltu varattu lainkaan elintarvikkeita, mikä tekee ilmeiseksi, että ihmisten ei haluttukaan jäävän henkiin. Surmatuiksi tuli niin Turkin armeijan armenialaisia sotilaita kuin nuorturkkilaisen puolueen jäseniäkin..."
Maailman pahuutta ja raakuutta on saatanan vaikea ymmärtää, mutta tutkiminen ja tuomitseminen on tärkeää, ettei tapahtumat toistuisi enää koskaan. Vaikka kuvassa onkin laatta Suomen presidentin istuttaman puun viereltä, niin on kuitenkin hyvä huomioida, ettei hänkään uskaltanut ottaa virallista kantaa asiaan, vaan osoitti ainoastaan kunnioitusta uhreja kohtaan.
Toisessa kuvassa on erään historiallisen henkilön mietelause elokuun lopulta 1939, kun hänkin oli havainnut mitä kansainvälisien lakien puitteissa on tuomittavaa tehdä ja mitkä asiat unohtuu nopeasti historian lehtien havinaan.
Joten nyt Sauli Niinistö kun luet tätä vedonlyöntiforumia, niin tee mitä asemassasi pitää tehdä ja merkitse nimesi historiankirjaan suurena suomalaisena joka ei vaikene!
*/POLITICS*
Hrrr... Ja sitten veijotoppeja kehiin ja paluu todellisuuteen. Viimeinen postaus siis alkuviikon tienoilla ja sitten tarinat loppuvat taas muutamaksi kuukaudeksi.
The tour was over, we'd survived
I couldn't wait till I got home
To pass the time in my room alone
Yhteenvedon aika:
Vedonlyönnin puolesta Armenia ja Georgia hyviä paikkoja, Iran vähän haastavampi kun valuuttakurssi heittelee paljon, rahaa ei voi nostaa amerikkalaisilla korteilla ja betsisivuille mennään VPN:n kanssa, mutta ei mahdotonta tietenkään harrastaa. Muuta yleistä:
Iran
Vieraanvarainen ja upea maa, löytyy +40 asteen lämpötiloja, löytyy vuoristoa ja viileyttä, löytyy muinaisiin sivilisaatioihin liittyviä kohteita ja muuta arkeologia/historia-wänkkäystä satojen, tuhansien vuosien takaa. Liikenne on kaaottista, mutta samalla paljon fiksumpaa ja kävelijöitä huomaavampaa kuin monissa muissa suurkaupungeissa. Samalla tavalla kuin esim Japanissakin, länkkäreille annetaan anteeksi normaalissa arkielämässä paljon etikettejä ja käytöstapoja koska viimeistään siinä vaiheessa kun suu avautuu ja yrittää kommunikoida jotain, paikallinen huomaa että okei, kyseessä on ulkomaalainen tyyppi - ei se tiedä miten tää pitää tehdä.
Esim. vaikkapa peukalon näyttäminen ylöspäin, ns. littipeukku, joka on yleensä niin mukavan kansainvälinen tapa ilmaista ravintoloissa, kaupoissa ja muualla "Joo, just toi " Iranissa se vastaa keskisormen näyttämistä, mutta tiedossa on että länkkäreille sillä on eri merkitys. Toinen esimerkkinä naisten huivi, jos se on metrotunnelissa lähtenyt liitämään pois niin vartija tjsp tulee vain ystävällisesti huomauttamaan naista, että laitatko huivin vähän paremmin päähäsi, kiitos. Toki matkaileva nainen voi tuntea olonsa vähän oudoksi, kun yhteiskunta pyrkii rajoittamaan ja suojelemaan monilta osin heidän elämäänsä, mutta luulen että tästä asiasta saa paremman kuvan käymällä maassa ja juttelemalla paikallisten naisten kanssa - miehet kuitenkaan harvemmin ymmärtää miltä naisesta tuntuu missäkin tilanteessa niin ehkä parempi jättää tekemättä omia johtopäätöksiä heidän asemastaan tai ainakaan levittämällä virheellistä informaatiota ympäri internettejä.
Armenia
Armenian maaseudulla on upeita vuoristomaisemia, suorastaan henkeäsalpaavia. Raamatun tarinoidenkin mukaan stoori taisi mennä niin että Nooan arkki tömähti Ararat-vuoreen ja sitten eloonjääneet 2 ihmistä aloittivat uuden elämän tässä hedelmällisessä ja upeassa laaksossa. Ainoa miinuspuoli näin modernin maailman näkökulmasta vaan on se, että vuoristotiet näyttää oikeasti siltä että ne on rakentanut itse mr. Nooa ja 1950-luvulla Armenian Sosialistinen Neuvostotasavalta on heittänyt vähän asfalttia Nooan tieverkoston päälle. Nyt vuonna 2018 tieverkosto on siis melkoista rynkytystä, vaikka kuinka modernilla bussilla koittaisi matkustaa. Täällä on myös valloilla se tuttu "ajetaan sillä puolella tietä kummalla on parempi asfaltti" -ajattelu, niin vaaratilanteita ja täpäriä ohitteluja näyttää tulevan usein ja näkyipä Armenia - Georgia rajan lähellä yksi rekkakin kaatuneena kyljelleen.
Maaseudulla näkyy myös paljon rappioromantiikkaa, eli jos hylätyt talot, entiset elävät kylät, ruostuneet työkoneet, tyhjentyneet tehtaat on parasta mitä tiedät valokuvata järkkärilläsi, niin suosittelen tutkimaan. Armenia on maana hyvin pieni, joten vuokra-autolla ei tarvitse ajaa kovinkaan kauas pääkaupungista kun alkaa jo olemaan sitä Arttu Wiskarin kopiobiisin tunnelmaa ympärillä "tää kylä oli ollut duuniton jo ennen kautta Mauno Koiviston..."
Armeniaan järjestetään paljon kristittyjä matkoja ja maalla on pitkät perinteet kristinuskossa, joten siinä mielessä tämäkään maa ei ole mikään "ug-spotti" johon olisi jotenkin erikoista tai ihmeellistä mennä kyläilemään, suomalaisetkaan ei tarvitse mitään viisumeita eikä papereita, rajatarkastuksessa meni noin 5 minuuttia (Iran - Armenia) ja oikeastaan ainoa hauska asia oli kun ojensin armenialaisille tullivirkailijalle passini, niin hänen ainoa kysymys oli "Is this passport?" -ööö.. Yes? -Okei, virkailija käänteli ja tutkiskeli noita hologrammeja ja mitä kaikkea näihin biometrisiin passeihin nyt onkaan tungettu näinä päivinä mukaan ja sain sen takaisin ilman lisäkysymyksiä. Ilmeisesti kuitenkin paikallinen passi on vähän erilaisempi versio, kun en ollut odottanut rajavartijalta ihan tollasta kysymystä
Jerevanin katukuva oli hyvinkin siisti ja rauhallinen ja kytät vahtii aika hyvin esimerkiksi kadun ylittämistä ilman suojatietä, josta voi rapsahtaa parinkympin sakot. Kaupungista löytyy kuitenkin hyvä pubi- ja yökerho- ja ravintolaskene ja niissä on varmasti alkoholia nauttivalla kansalla hauskaa. Vaihtokurssi oli 1€ = 550 AMD ja pitkä olut näytti irtoavan 700-800 AMDilla, samoin tupakkiaskeja näkyi 500 - 900 AMD hintoihin, eli tää on myös budjettiryyppääjille ihan hyvä paikka.
Mainittakoon vielä loppuun että Armenian on sanottu olevan koko Aasian kovin tupakkikansa. Eli jos tupakansavu, tupakointi tai muu asiaan liittyvä häiritsee päivittäistä elämääsi, niin kannattaa opetella venäjäksi asianmukaiset fraasit, niin voit kieltää bussikuskeja, taksikuskeja, ovimiehiä, tarjoilijoita, kokkeja, lipunmyyjiä, poliiseja, ambulanssikuskeja, siivoojia ja oikeastaan kaikkia ammattikuntia vetämästä kessua sun nenäs alla. Noissa futispeleissäkin jengi veteli hyvin röökiä katsomossa pikkulasten ympärillä, eli paljoakaan asia ei häiritse paikallisia.
Georgia
Georgian Tbilisissä oli hyvin nuorekas ja rento meininki, toki osa johtuu myös siitä että majapaikkani oli tosiaan yliopiston kulmilla, mutta muutenkin katukuvassa näkyy paljon nuorta jengiä, hipstereitä, seinämaalauksia, pilvenpolttajia, katusoittajia ja tietysti laitapuolelta sitten kerjäläisiä ja muita rahanpyytäjiä joukossa. Siinä mielessä omituista että Tbilisi näyttää paljon vauraammalta kaupungilta kuin Jerevan, mutta ilmeisesti maissa ja pääkaupungeissa panostetaan eri asioihin ja se heijastuu myös kadulle.
Tbilisi on tuhottu ja rakennettu uudestaan n. 29 kertaa historiansa aikana, eli sieltä löytyy kyllä myös kiitettävästi museoita, vanhaa muuria, moskeijaa, arkeologiaa, historiaa, tarinoita ja muuta historiallisesti mielenkiintoista settiä. Vanhakaupunki on kuitenkin täälläkin ihan normaalisti vuorattu turistien tarpeisiin, eli siellä on burgeria, intialaista, matkamuistomyymälää, baaria, hotellia ja hierontaa tarjolla - eli siinä mielessä pätee ihan sama juttu kuin Armeniaankin - ei ole mitenkään erikoista tai ihmeellistä lähteä matkalle Georgiaan, jos yövyt hotellissa niin todennäköisesti saat helppoa länkkäriruokaa ja englannin kielistä palvelua muutaman askeleen sisältä majapaikastasi.
Georgiaa onkin kehuttu eniten upeista vaellus- ja patikointimahdollisuuksista, eli jos luonto ja upeat maisemat ovat lähellä sydäntä, niin suosittelisin että käyt vain täydentämässä varusteesi pääkaupungissa ja suuntaat sen jälkeen suurkaupungin pölyistä kauemmas. Muilta matkalaisilta on kyllä kuulunut myös sellaista kommenttia, että Georgiassa yksinmatkustava nainen mielletään usein samalle levelille prostituoidun kanssa, eli lääppimistä, häirintää ja muuta vihjailua tulee kuulemma ihan poikkeuksellisen paljon niskaan. Yet again ei ole omia kokemuksia asiasta, mutta on varmaan ihan hyvä huomioida tämä asia kun sinä 19v rastatukkainen vedonlyöntinainen päätät lähteä nauttimaan vuoristoilmasta tämän postauksen innoittamana.
Ja loppuun vähän veijotoppeja, vaikka Espanja meneekin hirveää lentoa, niin älkää olettako että se jatkuisi kauaa. Sekin kierros tulee vielä vastaan kun on 0 osumaa.
Vedonlyöntivihje: - ESP1 Veikkaus - Rayo Vallecano - Ath Bilbao - peliaika päättynyt
Veikkaus 2.18