Re: fac - far away, cool.
Wrong!
Kun olet yöjunassa Bulgarian ja Turkin rajalla kello 03 niin Suomen passi ei ole luotettavan kulkijan asiakirja. Tai kyllä se kelpasi kopissa istuvalle rajavartijalle, mutta jostain syystä samassa kopissa istuva hipsterin näköinen mies pyysi vielä koppiin käymään. Sitten kun oli kamerakännykällä otettu kuva passista ja zoomailtu sitä, alkaa tenttaus että missä meinaat olla yötä, näytä hotellivahvistus. Mitä oot tullut tänne tekemään? Jalkapallo-otteluun? No mikä peli siellä on lauantaina? Okei.. No paluulippu sulla täytyy olla mukana, eli näytä mulle miten meinaat lähteä täältä. Okei. No tossa on passi.
Aijaa tää oli näin ystävällinen turistimaa, onkohan Antalyan lentokentällä sama meno? No enivei, kaks tuntia niin ollaan perillä.
Aamuauringossa valkenikin Halkalin juna-asema, joka oli iso rakennustyömaa. Ei asemarakennusta, ei mitään, pelkkää nauhoitettua työmaa-aluetta. Sentään bussikyyti järjestettynä ihmisten ilmoille Sirkeciin, jolla pääsi ihastelemaan muitakin rakennustyömaita meren rannalla ja esikaupungeissa. Talvi on vissiin hyvää aikaa rakentaa kun ei ole niin kuuma, kesällä voi sitten vetää lepiä kun kunnostukset ja parannukset on valmiita.
Reissun päätarkoitus oli mennä katsomaan urheilua livenä, viikkoa aikaisemmin kun keksin tämän lomasuunnitelman niin ensimmäisenä laitoin Passolig hakemuksen vetämään, sillä täälläkin on keksitty että ihmisten kontrolloiminen on paljon tuottoisampaa puuhaa kuin niiden antaminen tulla jalkapallo-otteluun normaalilla ottelulipulla. Alkuperäinen idea oli että koitan päästä perjantaina Fenerbahce - Barcelona korismatsiin tai Besiktasin kotiotteluun sillä Passolig kortilla. Korismatsissa olisi pitänyt olla liikkeellä tietysti aikaisemmin, hotellin henkilökuntakaan ei löytänyt vapaita lippuja enää matsiin, okei forget it. Käydään hakees kortti Telekom areenan lipunmyynnistä josta sanoin poimivani sen talteen ja mennään sit Vodafonelle katsomaan peliä.
Olin kyllä lukenut aikaisempia kokemuksia että lipun ostamista peliin ei olla tehty helpoksi, mutta god damn, tulee mieleen että heroiinin ostaminen Vatikaanistakin on yksinkertaisempaa kuin tämä. Kaks lippuluukkua auki vierekkäin, toiseen about 20 henkeä jono, toiseen 10. Lyhemmässä onkin joku tirehtööri, alle kolmekymppinen huumeidenkäyttäjä joka toimii pääsählärinä siellä jonon keulilla. Kun mäkin tuun jonoon niin alkaa huonolla englannilla säätäminen:
"Passolig? Online? Joo mä hoidan sulle lipun, täs on nämä muutki odottamassa sitä. Anna passi. Mikä kategoria? Ai sori päätyihin ei myydä lippuja ulkomaalaisille"
- No halvin mikä löytyy.
- Uu damned kun halvat on jo loppuneet, tässä olis pääkatsomosta 400 liiraa tosi hyvä spotti.
-........... fine.
-Okei hieno juttu sir se on superpaikka. Annatko vielä passisi? Annatko 100 liiraa niin yritän hoitaa tuon halvemman lipun vielä? Otatko tupakan? Tuutko tähän valokuvaan? Mä juttelen vielä täs lipunmyyntiin ja koitan saada sen? Annatko 100 liiraa yritän saada ton seuraavaksi halvimman lipun? Okei jes nyt se onnistuu, anna vielä 300 liiraa niin ostan sen lipun. Haluatko tupakan?
- Niin se lippu oli vaan 400.
- Ei ei kato kun tässä on tää extra lippu ja kulu tuosta passolig kortista ja kaikkea sellaista niin tää on ihan okei. Nyt toi lipunmyyjä sanoikin että sun Passolig kortti ei ole vielä valmis, mutta saat tästä tällaisen single entry tiketin. Se on tossa noin ja sun passi on tossa. Mee vaan tällä sisälle huomenna. Kiitos paljo ja tossa on vielä tupakka. Hei hei.
Okei jos tämä operaatio ei ollut vedätys niin ei sitten mikään. Saa nähdä huomenna pääsenköhän edes stadionille tällä paperinpalalla minkä se mulle sai ongittua tuolta lipunmyynnistä vai onko tää lippu paikallisbussiin jolla pääsen takasin kaupunginrajalle. Melkosta puuhaa että yks Turkin suurimmista futisjoukkueista antaa tollasten tyyppien tehdä kauppaa heidän kanssaan yhteistyössä ja kusettaa jengiä.
Olihan se sentään oikea lippu, mutta paikka ei tod ollu 400 liiran paraatipaikka, vaan yläkerroksessa, 100 tai 200 liiran paikkoja. Sitäkin on vaikea sanoa kun Single Entry tikettiin ei ollut merkattu sitä paikkanumeroa valmiiksi vaan tuli sähköpostilla tilausvahvistus, josta juuri ja juuri ymmärsi missä oma paikka sijaitsee.
Pelissä oli tunnelma kohdallaan, vihellyskonsertti on armoton kun vastustaja pitää palloa tai maalivahti valmistautuu avauspotkuun. Under-vedot tuli aivan säkällä maaliin asti, Osmanlispor pelas tosi hyvin, rakenteli hyviä paikkoja, mutta toisaalta päästi myös Galatasarayn aivan liian hyviin maalintekopaikkoihin, joten 2-0 FT oli tuuria tuuria. Stadionille meno ja sieltä poistuminen on luonnollisesti melkoista ihmismassassa kulkemista, metrolla kyllä pääsee stadionin pihalle kätevästi, mutta poispäin sitä ei kannata/voi käyttää, ihmiset laitetaan jonottamaan aseman ulkopuolelle kun ei mahu millään. Yksi erikoisuus oli vielä tupakan polttaminen, joka ei kovin laajalti ole sallittua yleisötapahtumissa missään päin. Äkkiä ei tule mieleen kuin Hongkongin Happy Valley jossa jengi polttelee katsomossa. Tämäkin on hyvä huomioida jos tupakansavu häiritsee elämistä niin ei välttämättä ole nautinnollista istua kaksi tuntia savupilvessä.
Siinäpä ne tärkeimmät. Turkista jäi mieleen kokonaisuutena byrokraattinen maa joka vihaa tavallisia ihmisiä. Ehkä toteamus on vähän ylidramatisoitu, mutta virkamiehiin meinasi palaa pinna monta kertaa. Välillä kun ei meinannut palaa pinna niin meno oli vaan outoa.
Esimerkiksi Taksim aukiolle menin metrolla niin siellä oli lippuporttien jälkeen punaliivinen dude odottamassa matkustajia. Vilkasin sitä vaan silmäkulmalla ja katoin että okei joku punaisen ristin/punaisen puolikuun dude siinä pyytää rahaa Afrikkaan tjsp. Tyyppi juttelee jotain kun kävelen siitä ohi ja luonnollisesti kauppiaat ignoreen 100%. Oon menossa jo liukuportaisiin kun tyyppi huutaa vielä lujempaa perään jotain ja käsi heittää vähän liivin kulmaa pois hopeanvärisen pyssyn edestä. Aijaa tää onkin poliisi joka mulle puhuu. Passport joo, tossa noin in english sori sori.
Takasintulolento lähti klo 19:30 Atatürkilta, E-lipun mukaan portti sulkeutuu klo 19:05. Lähdin kello 14 pienelle veneristeilylle kun Bosporinsalmea voi vedellä Euroopasta Aasian puolelle ja Aasian puolelta takas Eurooppaan, me juntit tykätään tällaisesta kreisistä maanosan vaihtelusta. Riemuhan repeää vasta siitä kun oon klo 15:30 jossakin avomeren saaristoilla jonne se laiva menikin 10 eri pysähdyksen jälkeen, enkä lähelläkään metrolinjoja tai mitään muutakaan keinoa päästä takas mantereelle. Äkkiä joku laivakoppi, kukaan ei puhu englantia, Istanbul Istanbul? Sirkeci? Anyone? Joku pienempi paatti siitä olikin lähdössä joten okei, hypätään siihen. Kyyti on onneksi vähän nopeampi ja saavutaan klo 17:30 johonkin päin Istanbulia.
Metro vai taksi? Linjoja pitäisi vaihtaa 3 kertaa, Bulin metrokarttaan on merkattu raitiovaunut ja muutkin, joten linjojen vaihtaminen ei välttämättä ole helppoa ja yksinkertaista, lisäksi matkassa menee suhteellisen kauan.. Okei otetaan taksi. Taksi on halpa kulkuväline, mutta vielä viimeisellä kerrallakin turkkilainen byrokratia yrittää pilata lomani, kun 4-kaistaisella moottoritielläkin on tiesulkuja ja jonot seisoo paikallaan. Vastakkaisella kaistalla menee armeijan ajoneuvoja ja varmaan jonkun tärkeän kenraalin auto, joten kansalaiset kiroilee autoissaan 10 kilometrin päässä lentokentästä. Klo 18:40, Atatürkilla. Jes, voin vielä ehtiä!
Astun ovesta sisään ja huomaan kuinka Atatürkin lentokentälle sisääntullessa pitää läpivalaista koko omaisuus ja jonot ovat 50 metrin luokkaa. Ziiissss. Okei jonotetaan, hitaasti, kiltisti, jes, vihdoin mun vuoro, läpi, juoksu passintarkastukseen jossa on 200 metrin jono.. okei.. okei.. kello on 19:00. okei. Ja vielä kerran läpivalaisut passien jälkeen. Ja juoksujalkaa toiselle puolelle lentoasemaa. Ja koneeseen, portti onneksi oli auki vielä 19:20 ja jonoakin vielä oli, joten no worries.
Yritän antaa myös ymmärrystä lentokoneessa puuskuttaessani Turkin byrokratialle. Maa käy tällä hetkellä sotaa kurdeja vastaan ja vielä melko avoimesti. Turkin kaduilla tallaa kurdeja melkoisia määriä ja melkoinen määrä virkamiehiä yrittää pitää ne aisoissaan, ettei terrori iskujen määrä lisääntyisi sotatoimien myötä.
https://blogit.iltalehti.fi/alan-salehz ... akolaisia/
Kuvissa futismatsia sekä maisemakuva. Turkki ei digaa vedonlyönnistä, joten VPN päälle kun saavutte paikanpäälle.