Tenniksen ohella jalkapallo ollut sydämessäni MM-kisoista -02 lähtien. Silloin 6-vuotiaana näin ensimmäistä kertaa tätä jaloa lajia pelattavan. Siitä se sitten lähti oikeastaan. Yhdeksän vuotta sen jälkeen, toissa vuonna syntyi palo tennikseen ja jalkapallo alkoi jäädä taka-alalle.
En ole vielä tänäkään päivänä jättänyt lajia, otteluita tulee vieläkin katsottua viikon aikana useitakin. Tennis kuitenkin vienyt päähuomion.
Mutta itse asiaan...
Päätin kirjoittaa kouluaineeni jalkapallotuomareista, sillä viime aikoina tuomarit ovat olleet tapetilla. Tämä varsinkin kotimaisessa jääkiekon SM-liigassa. Mutta tämä teksti siis jalkapallotuomareista.
Tiedoston tunniste .doc ei ollut sallittu, joten kopioin tekstin tähän. Ei mikään huikea teksti, mutta toivon mukaan joku tykkää.
Tuomarit kenttien herroina - OskarBetting
Erotuomari. Sana, joka herättää hyvin ristiriitaisia mielipiteitä. Mitä käsite ”erotuomari” sitten oikein tarkoittaa? Jalkapallossa erotuomari on tietysti hyvin laaja käsite, mutta itse käsitän erotuomarin olevan henkilö, joka ratkoo kahden keskenään ottelevan joukkueen välisiä erimielisyyksiä. Nykyään erotuomareita syytetään, etteivät he saa pidettyä ottelua hallinnassaan.
Lokakuussa 2010 Italian ja Serbian välinen jalkapallon EM-karsintaottelu keskeytettiin katsomomellakoiden vuoksi. Ottelu tuomittiin myöhemmin Italian 3-0 voitoksi. Fanit heittivät muun muassa soihtuja kentälle sekä sytyttivät laittomia ilotulitteita. Ottelun jälkeen päätuomari Craig Thompson sai runsaasti kritiikkiä osakseen. Thompsonia kritisoitiin muun muassa siitä, ettei hän saanut pidettyä ottelua hallinnassaan. Minusta tuo kuulostaa hyvin kummalliselta kritiikiltä. Erotuomareiden pitäisi keskittyä siihen mitä kentällä tapahtuu, eikä siihen mitä kentän ulkopuolella tapahtuu. Sitä varten otteluiden aikana kentän laidalla on usein mellakkapoliiseja. Heidän ensisijainen tehtävänsä on huolehtia siitä, että ottelu säilyy aikataulussaan eikä ottelua häiritseviä tekijöitä synny.
Lukemani kirja sisälsi kuvaavia kommentteja fanikulttuurin tilasta Serbiassa. ”Mutta Punatähdessä väkivaltaiset fanit ovat vähintäänkin kunnia-asemassa. He neuvottelevat seuran virkailijoiden kanssa jengiensä organisaatiokaavion virtaviivaistamisesta. Johtajat saavat stipendejä. Ja osana järjestelyä heillä on käytössään toimisto joukkueen päämajassa ylemmän keskiluokan asuttamassa Topciderissa” (Franklin Foer kirjassaan Jalkapallon maailmanselitys, 2005)
En voi uskoa lukemaani. Jalkapallon fanikulttuuriin eivät kuulu jengit saati väkivalta. Miten väkivaltaisilla, siis laittomuuksia tekevillä faneilla voi olla toimisto joukkueen päämajassa. Kaikkea sitä, minkälaista fanikulttuuri voi pahimmillaan olla, kuvastaa Drazan, Punaisen tähden fanikerhon johtajan kommentti samaisessa Franklin Foerin kirjassa. ”Puoli tuntia ennen ottelun alkua Ultra Bad Boysit olivat kaikessa rauhassa koonneet kovimmat tyyppinsä stadionin toiseen päätyyn pieneen metsikköön. Kullakin kovanaamalla oli rautatanko tai puinen maila. He asettuivat V-muotoon, lähtivät rynnäkköön stadionin ympäri ja hakkasivat jokaisen tielleen sattuneen.”
Miten tämä enää liittyy jalkapalloon? Ei siis ihme, että tuomarit tuntevat paineen harteillaan, joka aiheuttaa päivänselvää varovaisuutta. Päätuomari ei ehkä uskalla antaa ottelun viimeisellä minuutilla mylvivän kotiyleisön edessä vierasjoukkueelle selvää rangaistuspotkua. Toisaalta asia on hyvin kaksijakoinen. Olisi tuomari sitten päättänyt antaa rangaistuspotkun – tai jättää antamatta, kritiikkiä olisi joka tapauksessa tullut. Kaikkia ei voi miellyttää.
Erotuomarit saavat toki osakseen paljon kritiikkiä sekä myös suoranaisia syytöksiä. Uskon kuitenkin itse, että erotuomareita myös uhkaillaan. Esimerkiksi BBC:n verkkosivuilta löytynyt tutkimus, joka käsittelee Englannin Valioliigan eri joukkueiden saamaan lisäaikaa ottelun lopussa, tuo ilmi selkeästi tuomariin kohdistuvan paineen. (Fergie time: Does it really exist?: Charlotte Pritchard, BBC:n verkkosivujen tutkimus, 23.11.2012) Tutkimuksessa on selkeästi esitetty tutkimustulos, josta käy ilmi Manchester Unitedin saavan jopa 79 sekuntia enemmän lisäaikaa joukkueen ollessa tappiolla, kuin silloin kun joukkue johtaa ottelun loppuhetkillä. Tämä on merkittävä aika, enkä mitenkään voi uskoa, että se johtuisi sattumasta. Kuten jo sanoin, uskon erotuomareihin kohdistuvan merkittävää painetta ulkoiselta taholta.
Erotuomarit saavat myös kokea osakseen tappouhkauksia. Hyvänä esimerkkinä tästä on vuoden 2009 tapaus, jossa norjalainen erotuomari Tom Henning Övrebö vietiin poliisisaattueessa pois maasta. (Chelsea-fanit raivostuttanut erotuomari salakuljetettiin maasta pois: Ilta-Sanomien verkkosivujen uutinen, 7.5.2009.) Toki asia sai aivan valtavat mittasuhteet ollakseen vain jalkapalloa. En vain ymmärrä, mikä saa jalkapallokentällä kokonaisen ihmislauman raivostumaan yhdelle henkilölle niin pahasti, että ovat vaikka valmiita tappamaan hänet. ”Miestä viedään poliisisaattueessa maasta - jalkapallo-ottelun tuomaria. Tämä on häpeällistä. Hänen piti muuttaa hotellista toiseen, koska kannattajien pelättiin löytävän hänet, Poll päivitteli.” Tämä entisen ammattituomarin Graham Pollin kommentti oheisessa uutisessa kertoo kaiken tyhjentävästi.
Monet erotuomarit ovat yrittäneet jopa itsemurhaa. (Itsemurhaa yrittänyt erotuomari pääsi sairaalasta, Keskisuomalaisen verkkosivuilla oleva uutinen, 21.11.2012.) Uutisen mukaan saksalainen erotuomari Babak Rafati on päässyt sairaalasta. Uutisen mukaan hän oli ilmeisesti yrittänyt tappaa itsensä ennen Bundesliigan ottelua Köln-Mainz toissa päivänä. Rafatin avustajat löysivät hänet hotellihuoneen ammeesta ranteet avattuina.
Tämän uutisen lukeminen vain vahvisti omaa uskomustani, siitä kuinka vahvasti ulkopuoliset tekijät vaikuttavat erotuomarin toimiin. Erotuomarin toimet taas vaikuttavat otteluiden lopputuloksiin. Mieleeni heräsi lukuisa määrä kysymyksiä. Ensinnäkin, mikä saa erotuomarin viiltämään itseltään ranteet auki? Onko syynä kenties pelko, että tapahtuu jotain vielä kamalampaa kuin oma kärsimys? Kuinka pitkälle asia on menossa? Näkemäni pohjalta olen sitä mieltä, että tuomareiden kohdistuvat uhkaukset sekä kritiikki ovat lisääntyneet entisestään viime vuosina. Missä menee raja? Koska uhkailijat ja kriitikot tajuavat oman tyhmyytensä ja sen, mitä ulkoinen paine voi yksittäiselle ihmiselle tehdä? Ehkä asiassa pitää mennä rajan yli. Sitten ihmiset ehkä ymmärtävät.
Chelsea-fanit raivostuttanut erotuomari salakuljetettiin maasta pois: (
http://www.iltasanomat.fi/jalkapallo/ar ... 62085.html, Ilta-Sanomat, 7.5.2009)
Fergie time: Does it really exist: (
http://www.bbc.co.uk/news/magazine-20464371, BBC, 23.11.2012)
Itsemurhaa yrittänyt tuomari pääsi sairaalasta: (
http://www.ksml.fi/urheilu/uutiset/itse ... sta/977736, Keskisuomalainen, 21.11.2012)
Fognini olisi mulla ennakkosuosikki kaikilla muilla alustoilla, paitsi kovilla kentillä.