Kirjoituksia uppoavasta laiturista
Lähetetty:
Kuluva viikko on ollut sanoisinko tapahtumarikas.
Maanantaina konsernijohtaja piti mieltä ylentävän puheen jossa kiitti panostani yhtiön eteen ja valitteli ehdotonta päätöstäni lähteä talosta. Sen jälkeen palautin sihteerille luottokortin, kulkukortit ja -napit sekä auton avaimet. Siitä se alkoi, miehen vapaus. Sain kyydin autokauppaan, josta muutama päivä aiemmin tilaamani auto alle ja kohti Kampin kotia. Auto talliin, hissillä ylös ja uusi elämä avautui edessäni. Tosin kaksi kissaa palautti nopeasti arkeen: ruokakuppi oli tyhjä ja heikkalaatikko täysi. Laadin vielä henkilökohtaisen tiedotteen lähdöstäni ex-firmani muutamille asiakkaille ja mailasin sen heille. Taisin miettiä, olisiko infon ollut parempi lähteä ex-firmani puolelta kuin minulta, mutta pistin menemään. Korostin ex-firmani olevan hulppeassa nousukiidossa - mikä on muuten totta – ja lähtöni olleen puhtaasti henkilökohtainen juttu.
Tiistaina kevätretki Porvooseen tänä viikonloppuna Thaimaaseen kuukausiksi vaimonsa kanssa lähtevän vanhimman poikani kanssa. Porvoossa syötiin Vanhassa Laamannissa, käveltiin ja puhuttiin mies miehelle meistä kahdesta, maailman tilasta ja tulevaisuudesta. Vietettiin vaan aikaa Porvoon vanhassa, upeassa kaupunginosassa ja tutustuttiin myös tuhopolton jäljiltä restauroituun Tuomiokirkkoon. Sanoin että Porvoo on mulle henkinen tila. Tänne ajoin kun piti tehdä isoja päätöksiä firman laajentamisesta ja täällä ne päätökset syntyivät. Myös se että lähden firmasta ja vaihdan jotain 37-vuotisen, 24/7 raadannan vihdoin vapaan miehen elämään. En vanno etten tekisi enää töitä mutta vannon, että en enää koskaan hukuta niihin itseäni ja läheisiäni. Poika halasi pitkään.
Iltasella istuin koneella ja katselin pörssikursseja USA:ssa kun vaimo sanoi, että hän lähtee. Kysäisin että jos ei isompaa vaivaa ole, tuo tullessasi kissalle ruokaa ja mulle muutama kevytkola. Vaimo sanoi että ei, lähtee, ei palaa. Sanoin että unohda sitten kissanruoka ja kolat, mutta sinä jäät ja minä lähden. Olen aina haaveillut Porvoosta ja nythän se toteutuu. Raaka bisnes pörssiyhtiössä ja sen suomalaisen tuotannon johtaminen karsi minusta hissukkuuden mutta ymmärrän vaimoa. Hän on minuun verrattuna nuori ja lisäksi kaunis, koulutettu ja edelleen hyvässä, johtavassa asemassa mainiossa yhtiössä. Hänen silmin minä olen yksi luovuttajista, minun uusin – huomaa sana uusin - silmin hän on yksi johtajista joka ei näe elämää töiltään. Silti rakastan häntä edelleen.
Ennen 21 tiistaina yhteydet Porvooseen ja keskiviikkoaamuna Porvoossa palaverissa erään Porvoon arvoasuntojen välittämiseen erikoistuneen LKV:n kanssa. Kaksi kohdetta, molemmat kaikilla mittareilla erinomaisia. Koin itseni etuoikeutetuksi että voin asua jatkossa näin laadukkaasti ja vielä Porvoossa. Valitsin viiden minuutin harkinnan jälkeen ja molemmat kohteet toki sitä ennen katsastettuani toisen. Mitäpä sitä jahkailemaan. Jo matkalla Helsingistä Porvooseen tuli soitto porvoolaiselta sisustussuunnittelijalta, jolle olin tarjonnut töitä mailitse tiistaina iltasella. Tapasin hänet seuraavaksi, teimme budjetin ja kaksi listaa: tällaista kalustoa, pintaa ja väriä kyllä sekä tällaista kalustoa, pintaa ja väriä ei ikinä. Keskiviikkona netin kautta sopimus Porvoon Energian kanssa ja alustavaa selvittelyä vähintään 100 MB laajakaistan saamisesta uuteen kotiini.
Torstai meni uuden elämän paperitöissä ja erilaisten suunnitelmien hyväksymisessä. Ja ulospyrkimisessä tarkoista työaikatauluista, työkokouksista ja työneuvotteluista. Huomasin että rutiineja on vaikea muuttaa. Väkisinkin katsoo kalenteria että mitä olikaan seuraavaksi ohjelmassa.
Perjantaina muutin mökille. Mökki on niemenkärjessä ja siksi vesi ympäröi muuten paitsi takaa. Järvi, koivut, pihlajat ja linnut käsinkosketeltavina joka puolella ympärilläni. Mukana on viikon päivät nuorin 19v poikani jonka mielestä homma ei toimi alkuunkaan jos faija hei ei grillata ekana yönä. Tavoite oli haastava, sillä grillihiilet unohtuivat ja nuorisolle ei kelpaa saunan pesästä tuotetut hiilet. Ne kun kuulemma ovat jotenkin epäilyttäviä. Kerrankin ABC:stä on jotain hyötyä ja ennen Stanley Cupin Finaalia nro 5 oli grillikin jo sammunut.
Perjantaina ennen saunaa tuli tällä kertaa tekstiviestinä jo neljäs työpaikkatarjous. Uskomantonta! Olen kaikille sanonut että tämä tarjous etuineen on aivan liikaa, en ole ihan oikeasti näin hyvä. Täytyy pohtia duuneja ja yrittämistä kesän jälkeen. Ja muistaa se, että jos duunia tehdään, on osattava panostaa oikein, ei liikaa. Vähän kuten vedonlyönnissäkin. Ehkä käytän töissä jatkossa Kelly/4?
Jotta ei mene säälittelyn puolelle, paljastan vastanneeni erään suuresti kunnioittamani ylikertoimelaisen tekstarikysymykseen viime yönä siitä, että aionko uutta vaimoa katsella hyvin mungomaiseen tapaan: eiköhän noita tarjouksia tule ainakin tuplat työpaikkatarjouksiin verrattuna. Katsellaan siis rauhassa ennen päätöstä ja nautitaan Stanley Cupin finaaleista tekstiteeveen välityksellä. Ja tietenkin Suomen kesästä eli kylmistä vesistä, ilkeistä hyttysistä ja ilmeisen reviiritietoisesta ja ärhäkkäästä tikasta, joka hakkaa puuta puoli tuntia kerrallaan noin viiden metrin päässä mun makuuhuoneen ikkunasta. Ja kun viikon vauhti on dokumentoitua luokkaa, mitä tahansa saattaa vielä tapahtua. Meillä on passitkin alle 100 kilsan päässä, joten Stanley Cupin finaali nro 6 kesäkuun 9. päivä Philadelphian Wachovia Centerissä kustantaisi TopTicket.us:n mukaan kahteen pekkaan vain sellaiset 1 500 dollaria keskiviivakatsomon rivillä 15.
Ehkä kuitenkin lämmitämme saunan ennen näin isoa päätöstä!
Kirjoituksia uppoavasta laiturista, bloggarina Mungo. Kirjoitus I, 5.6.2010
Maanantaina konsernijohtaja piti mieltä ylentävän puheen jossa kiitti panostani yhtiön eteen ja valitteli ehdotonta päätöstäni lähteä talosta. Sen jälkeen palautin sihteerille luottokortin, kulkukortit ja -napit sekä auton avaimet. Siitä se alkoi, miehen vapaus. Sain kyydin autokauppaan, josta muutama päivä aiemmin tilaamani auto alle ja kohti Kampin kotia. Auto talliin, hissillä ylös ja uusi elämä avautui edessäni. Tosin kaksi kissaa palautti nopeasti arkeen: ruokakuppi oli tyhjä ja heikkalaatikko täysi. Laadin vielä henkilökohtaisen tiedotteen lähdöstäni ex-firmani muutamille asiakkaille ja mailasin sen heille. Taisin miettiä, olisiko infon ollut parempi lähteä ex-firmani puolelta kuin minulta, mutta pistin menemään. Korostin ex-firmani olevan hulppeassa nousukiidossa - mikä on muuten totta – ja lähtöni olleen puhtaasti henkilökohtainen juttu.
Tiistaina kevätretki Porvooseen tänä viikonloppuna Thaimaaseen kuukausiksi vaimonsa kanssa lähtevän vanhimman poikani kanssa. Porvoossa syötiin Vanhassa Laamannissa, käveltiin ja puhuttiin mies miehelle meistä kahdesta, maailman tilasta ja tulevaisuudesta. Vietettiin vaan aikaa Porvoon vanhassa, upeassa kaupunginosassa ja tutustuttiin myös tuhopolton jäljiltä restauroituun Tuomiokirkkoon. Sanoin että Porvoo on mulle henkinen tila. Tänne ajoin kun piti tehdä isoja päätöksiä firman laajentamisesta ja täällä ne päätökset syntyivät. Myös se että lähden firmasta ja vaihdan jotain 37-vuotisen, 24/7 raadannan vihdoin vapaan miehen elämään. En vanno etten tekisi enää töitä mutta vannon, että en enää koskaan hukuta niihin itseäni ja läheisiäni. Poika halasi pitkään.
Iltasella istuin koneella ja katselin pörssikursseja USA:ssa kun vaimo sanoi, että hän lähtee. Kysäisin että jos ei isompaa vaivaa ole, tuo tullessasi kissalle ruokaa ja mulle muutama kevytkola. Vaimo sanoi että ei, lähtee, ei palaa. Sanoin että unohda sitten kissanruoka ja kolat, mutta sinä jäät ja minä lähden. Olen aina haaveillut Porvoosta ja nythän se toteutuu. Raaka bisnes pörssiyhtiössä ja sen suomalaisen tuotannon johtaminen karsi minusta hissukkuuden mutta ymmärrän vaimoa. Hän on minuun verrattuna nuori ja lisäksi kaunis, koulutettu ja edelleen hyvässä, johtavassa asemassa mainiossa yhtiössä. Hänen silmin minä olen yksi luovuttajista, minun uusin – huomaa sana uusin - silmin hän on yksi johtajista joka ei näe elämää töiltään. Silti rakastan häntä edelleen.
Ennen 21 tiistaina yhteydet Porvooseen ja keskiviikkoaamuna Porvoossa palaverissa erään Porvoon arvoasuntojen välittämiseen erikoistuneen LKV:n kanssa. Kaksi kohdetta, molemmat kaikilla mittareilla erinomaisia. Koin itseni etuoikeutetuksi että voin asua jatkossa näin laadukkaasti ja vielä Porvoossa. Valitsin viiden minuutin harkinnan jälkeen ja molemmat kohteet toki sitä ennen katsastettuani toisen. Mitäpä sitä jahkailemaan. Jo matkalla Helsingistä Porvooseen tuli soitto porvoolaiselta sisustussuunnittelijalta, jolle olin tarjonnut töitä mailitse tiistaina iltasella. Tapasin hänet seuraavaksi, teimme budjetin ja kaksi listaa: tällaista kalustoa, pintaa ja väriä kyllä sekä tällaista kalustoa, pintaa ja väriä ei ikinä. Keskiviikkona netin kautta sopimus Porvoon Energian kanssa ja alustavaa selvittelyä vähintään 100 MB laajakaistan saamisesta uuteen kotiini.
Torstai meni uuden elämän paperitöissä ja erilaisten suunnitelmien hyväksymisessä. Ja ulospyrkimisessä tarkoista työaikatauluista, työkokouksista ja työneuvotteluista. Huomasin että rutiineja on vaikea muuttaa. Väkisinkin katsoo kalenteria että mitä olikaan seuraavaksi ohjelmassa.
Perjantaina muutin mökille. Mökki on niemenkärjessä ja siksi vesi ympäröi muuten paitsi takaa. Järvi, koivut, pihlajat ja linnut käsinkosketeltavina joka puolella ympärilläni. Mukana on viikon päivät nuorin 19v poikani jonka mielestä homma ei toimi alkuunkaan jos faija hei ei grillata ekana yönä. Tavoite oli haastava, sillä grillihiilet unohtuivat ja nuorisolle ei kelpaa saunan pesästä tuotetut hiilet. Ne kun kuulemma ovat jotenkin epäilyttäviä. Kerrankin ABC:stä on jotain hyötyä ja ennen Stanley Cupin Finaalia nro 5 oli grillikin jo sammunut.
Perjantaina ennen saunaa tuli tällä kertaa tekstiviestinä jo neljäs työpaikkatarjous. Uskomantonta! Olen kaikille sanonut että tämä tarjous etuineen on aivan liikaa, en ole ihan oikeasti näin hyvä. Täytyy pohtia duuneja ja yrittämistä kesän jälkeen. Ja muistaa se, että jos duunia tehdään, on osattava panostaa oikein, ei liikaa. Vähän kuten vedonlyönnissäkin. Ehkä käytän töissä jatkossa Kelly/4?
Jotta ei mene säälittelyn puolelle, paljastan vastanneeni erään suuresti kunnioittamani ylikertoimelaisen tekstarikysymykseen viime yönä siitä, että aionko uutta vaimoa katsella hyvin mungomaiseen tapaan: eiköhän noita tarjouksia tule ainakin tuplat työpaikkatarjouksiin verrattuna. Katsellaan siis rauhassa ennen päätöstä ja nautitaan Stanley Cupin finaaleista tekstiteeveen välityksellä. Ja tietenkin Suomen kesästä eli kylmistä vesistä, ilkeistä hyttysistä ja ilmeisen reviiritietoisesta ja ärhäkkäästä tikasta, joka hakkaa puuta puoli tuntia kerrallaan noin viiden metrin päässä mun makuuhuoneen ikkunasta. Ja kun viikon vauhti on dokumentoitua luokkaa, mitä tahansa saattaa vielä tapahtua. Meillä on passitkin alle 100 kilsan päässä, joten Stanley Cupin finaali nro 6 kesäkuun 9. päivä Philadelphian Wachovia Centerissä kustantaisi TopTicket.us:n mukaan kahteen pekkaan vain sellaiset 1 500 dollaria keskiviivakatsomon rivillä 15.
Ehkä kuitenkin lämmitämme saunan ennen näin isoa päätöstä!
Kirjoituksia uppoavasta laiturista, bloggarina Mungo. Kirjoitus I, 5.6.2010
" Mitään ei ole kuulunut, liekö suuttui. Tosin täältä en näe sen pihaan, piipun vain ja vihreän katon. Eikös tuo ole töissä, tuskin vielä mökillä? Pari asiakastöistä tuttua, huippuloistotypykkää on jo ilmoittautunut. Olen yrittänyt viestitellä että vaikka kaikki ollaan ikäiseksemme kauniita ja treenattuja, en mä kyllä ihan ole varma tästä toisen kanssa 23 ja toisen 22 vuoden ikäerosta. Että eikös teille löytyisi paremminkin ikäisenne kumppani? Muuten kuulemma kyllä, mutta kun mä satun nyt olemaan vapaana niin... Kuvia en laita jakoon, sillä et pääsisi niistä edes unissasi eroon 
