Omaa pokeriharrastusta on nyt takana varmaan noin 2,5 vuotta ja pähkäilen nyt jatkaako peliä "vielä kerran" vai pitäisikö kortit unohtaa kokonaan ja keskittyä ihan muihin asioihin.
Pelaan tällä hetkellä NL 50 / NL 100 ja siinä ohessa 10-50 €/$ sittareita.
Eroja toki on, keskimäärin isoissa peleissä pyörii paremmat pelaajat, mutta tasoero ei minustakaan ole mikään järisyttävän suuri ja hyvin usein sitä ei huomaa juuri ollenkaan.chang kirjoitti:
Aina sanotaan, että vastus kovenee ylemmille tasoille siirryttäessä, mutta itse en ole huomannut oikeastaan mitään eroa ainakaan 50/100, 100/200 ja 200/400 pöydissä. Olisiko sitten pelityylini sellainen (TAG), että pöydän koolla ei ole merkitystä. Samaa plusmiinusnollatulosta kaikissa pöydissä, enkä ole kyllä pelaajien tasossakaan huomannut eroja.
Oma ongelma on, että pelaan sitten NL10 tai NL400 (vain shottina testailtu) niin tulos on minullakin aina se break/even nollatulos, vaikka pelaajien tasoeron monesti havaitsenkin. Ehkä kai oma pelini sekoaa hieman siihen, kun yritän pelata jopa liikaa vastustajan mukaan ja siinä sitten kolahtaa välillä omaan otsaan aika lujaa.
Kaiken kaikkiaan olen tienannut pokerilla tämän 2,5v aikana arviolta jotain 1,5k. Kun luku jaetaan pelatulla tuntimäärällä, on ”palkka” järisyttävän huono.
Vedonlyönnistä hukattu aika vie tuloksen euromääräisestikin miinukselle ja luonnollisesti muusta tekemisestä hukattu aika ei näy edes paperilla, se tuntuu omassa fiiliksessä, ihmissuhteissa, niin henkisessä kuin fyysisessäkin hyvinvoinnissa yms. Pokerin on vaikeaa olla minulla enää siis mukava harrastus mitä se pitkään oli. Tulosta on nykyisin tultava ja jos ei tule, sen kyllä omista fiiliksista huomaa.
Niin uskomattoman huono tuuri on minua mielestäni jo todella pitkään seurannut, etten oikein aina edes usko, että pelistä voi voittaa. Otin taannoin session, jossa pelasin tahallani kuin kala, tulos oli pitkästä aikaa paras yksittäisestä sessiosta. Kun sitten kiekot saa keskelle flopista vaikkapa täyskädellä paria vastaan niin sieltä se vihu tulee runner runnerilla ohi lähes järjestäen. Ja siis todellakin sellaisia putkia on koettu, että 3 miljoonan lottovoitto vaikuttaa naurettavan helpolta, kun todennäköisyyksiä verrataan. Hävisin viikko sitten yhdessä sessiossa rollistani suurinpiirtein puolet osittain jopa tahallaan, koska ihan sama mitä tekee, tänne ei merkit tule. Tuntuu, etten henkisesti jaksa enää peliä.
Mielestäni pelaan hyvin ja sinänsä voittavaa peliä, mutta tulos on se break-even ja kun se on ollut sitä koko ”peliuran” ajan en oikein usko omiinkaan selityksiin huonosta tuurista, vaikka se ihan really really paikkansa pitääkin
Pelin lopettaminen on hyvin vaikeaa. Vaikeaksi sen tekee se, että tiedän, että minun kuuluisi pitkällä aikavälillä voittaa. Pelaan myös jo tasolla, jossa kohtuullisiin tuntiliksoihin pitäisi päästä, jos pelin hallitsee. En usko olevani hirveän paljon huonompi kuin pokerifoorumien suurimmat kiiltokuvat. Kuitenkaan luvut viivan alla ei täsmää, missä vika?
Olen oman pelaamiseni suhteen vedenjakajalla. En tiedä jatkaako vai antaako olla. Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka muilla asiansa osaavilla vedonlyöjillä pokeri on sujunut. Meneekö homma kuten todennäköisyydet antavat ymmärtää vai onko totuus sittenkin jotain paljon karumpaa?
Minikommentit