Valioliiga 11-13.8

[Neo]

Valioliigan alkuun on enää kolme päivää, joten availlaan nyt topic pikkuhiljaa esiin. Valioliiga alkaa varsin poikkeuksellisella kierroksella, sillä kaikki rankingin yläpään joukkueet saavat vastaansa alemman puoliskon ryhmän. Tällaisia kierroksia tulee harvemmin vastaan, jossa ylemmän keskikastin jengit eivät pelaa ristiin lainkaan. Luvassa on siis todella monta todella isoa suosikkia, joiden kertoimia markkina on jo pari kuukautta hiulannut. Näin ollen mitään jättimäisiä valueita ei mun mielestä ole saatavilla, kun tasoerot on aika hyvin kohdallaan. Todennäköisesti avauskierros menee ilman merkittäviä pre-match vetoja, jos ei avauskokoonpanoista löydy ihmeitä.

Markkinoiden paras kausiennakko löytyy Ylikertoimen etusivulta ammattilaisten toimesta tehtynä, joten amatöörien on tässä turha alkaa tuota toistaa. Olen yleisesti ottaen hyvin Valiovihjeen kavereiden kanssa samoilla linjoilla.

- - -

Avauskierrokselta voi mun mielestä nostaa esiin yhden kohteen, jossa valueta on hyvin jäljellä ja kp-tiedot tukevat ideaa mainiosti: Leicester. Arsenal lähtee uuteen kauteen selvästi muiden kärkijoukkueiden perässä. Tästä voi lukea hyvin vaikka Ylikertoimen ennakosta. Wengerin poppoo jäi historiallisesti paikallisvastustaja Spursin taakse ja ulos myös Champions liigasta. Tämä tosin tuo tykkimiehille bonuksen tulevalla kaudella (josta Chelsea hyötyi vuosi sitten), kun se voi keskittyä 100% kotimaan kisoihin ja säästyy CL-rasitukselta. Avauskierroksen tilanne on kuitenkin erittäin haastava.

Alexis Sanchez on mielettömän tärkeä pelaaja tälle joukkueelle, mikä mainitaan myös em. ennakossa. Näillä näkymin Sanchez on sentään jäämässä Arsenaliin, mutta en tuostakaan pistäisi päätäni pantiksin ennen siirtoikkunan sulkeutumista. Alexis on ollut pitkällä kesälomalla oltuaan mukana Confederations Cupissa. Chileläinen ei ole pelannut harjoituskaudella vielä sekuntiakaan, eikä taatusti pelaa Leicesteriä vastaan avauksessa. Ihmettelisin suuresti jos Sanchez olisi kentällä edes viimeisen vartin, ja odottaisin Sanchezia (aiempien vuosien perusteella) avaukseen kierrokselle 3. Menetykset eivät jää tähän. Toppari Mustafi on samasta syystä ulkona. Toinen toppari Gabriel on romuna ja Koscielny puolestaan pelikiellossa. Mertesacker sai Charity Shieldissä osumaa, mutta pystyy ilmeisesti pelaamaan. Näiden lisäksi myös Mezut Özil on suurella todennäköisyydellä ulkona. Saksalaistaiturilla on nilkkavamma ja pitäisin pienenä ihmeenä jos pelaa. Ja keskikentältä puuttuu myös Aaron Ramsey sekä pitkäaikaispotilaat Coquelin & Cazorla. Yhteensä Arsenalilta on sivussa näillä näkymin vaivaiset 11 pelaajaa.

Leicesterin tilanne on täysin erilainen. Kettujen viime kausi meni täysin pipariksi heikon syksyn ja alkutalven vuoksi. Kun seura antoi vihdoin Ranierille monoa, niin seurauksena oli huikea voittoputki ja nousu liigassa turvalliseen keskikastiin. Leicesterin vahvuutena on lähestulkoon muuttumaton joukkue; sen mestaruuskauden avainpelaajat ovat N'Golo Kantea lukuun ottamatta edelleen rosterissa. Ketut ovat myös vahvistaneet kesän aikana puolustustaan Harry Maguirella. Kanten paikkaajaksi on tarjolla kova luu Espanjasta, Vicente Iborra. Leicesterin harjoituskauteen mahtuu hyviä sekä huonoja hetkiä, kuten kaikilla joukkueilla. Kettujen kenraaliharjoitus oli lupauksia antava, sillä Leicester kaatoi Gladbachin 2-1 ja ykköskärki Jamie Vardy iski molemmat maalit. Kokoonpanotilanne on erinomainen, sillä kaikki avainmiehet ovat terveenä. Bonuksena on myös uusi hyökkäyspään hankinta Kelechi Iheanacho, joka saattaa tosin missata avauskierroksen pelin.

Ottelu olisi oman koneeni mielestä täysillä kokoonpanoilla 100% markkinalinjassa nykykertoimilla. Arsenalille voi kuitenkin laskea todella isot miinukset edellä kuvatuista poissaoloista. Alexis Sanchezin vaikutus on vähän kysymysmerkki, sillä tällaiset poissolot ovat aina suurimmillaan ensimmäisissä otteluissa. Arsenal on kuitenkin pelannut koko kesän ilman Sanchezia, joten tilanne ei ole sama vrt. siihen, että chileläinen olisi loukkaantunut eilen. Suht konservatiivisella vähennyksellä päädyn noin 56% maastoon Arsenalille, joka tarkoittaa Leicesteirn voitolle 19-20% lukemia. Coolbet tarjoaa esim. Leicesterille härskiä 7,75x kerrointa ja kaikki mahdolliset aasialaiset handicapit ovat myös hyvin pelattavia.

- - -

Toinen idea voisi olla Southampton-Swansea U2,5. Vierasjoukkue Swans muuttui tuloksiltaan hyvin erilaiseksi kevään aikana, kun Paul Clement tuli ruoriin (ja pelasti seuran). Kotijoukkue Southampton on ollut toisaalta vähämaalinen joukkue jo kauan aikaa ja saanut menestyksensä aina vahvalla puolustuspelillä. Tästä kertoo paljon esim. se, että Saints-kassari Forster on yksi suosituimmista fantasyfutis-maalivahdeista vuosi toisensa jälkeen. Underin asetelma parantaa hurjasti Swansean lähtökohdat otteluun. Ykköstykki Llorente on varmasti romuna ja sitäkin tärkeämpi, keskikentän maestro Sigurdsson, on siirtohuhujen kohteena. Islannin maajoukkuemies ei ole pelannut viimeisissä harjoitusotteluissa ja voi hyvin olla jo toisessa seurassa avausvihellyksen aikaan. Swansean maaliodotusarvo romahtaa totaalisesti tämän kaksikon puuttuessa. Tämän lisäksi Llorenten korvaaja Tammy Abraham loukkaantui kenraaliharjoituksessa eikä ole varma aloittaja. Vaikka Sigurdsson olisikin joukkueessa, niin miehen pelituntuma on aika lailla kadoksissa, sillä vyöllä ei ole sekuntiakaan otteluita sitten 12.7 pelatun harkkamatsin. U2,5:lle voi näistä lähtökohdista mun mielestä lupailla 60% lukemia. Tarjolla on 1,85 tasoisia kertoimia. Vieläkin parempi veto lienee Swansean team totals, jolle idea perustuu joka tapauksessa.

Katsotaan mitä muut laskijat miettivät avauskierroksesta!

[valiovihje.com]

Kausiennakko 2017 – 2018

Valioliiga-kausi 2016-2017 muistetaan huippujoukkueiden ylivoimasta. Sarjan kärkikuusikko napsi enemmän pisteitä kuin koskaan aiemmin. Edes Valioliigan alkuvuosina, kun joukkueet pelasivat 42 ottelua nykyisen 38 sijaan, ei kärkikuusikon pisteiden summa koskaan ylittänyt viime kauden lukemaa.

Tasoerot tuskin kaventuvat tulevallakaan kaudella. Kilpailu mestaruudesta ja Mestarien liigaan oikeuttavista paikoista on ennakkoon todella tiukka, eikä huippujoukkueilla ole varaa kokea pistemenetyksiä heikommilleen. Valioliigan kärkiseurat ovat alkavalla kaudella paremmin valmennettuja kuin koskaan aiemmin ja Arsenalia lukuun ottamatta koko kärkikuusikolla on maailman parhaimpiin lukeutuvat managerit. Uuden TV-diilin myötä seuroilla on ennennäkemättömät rahavarat pelaajahankintoihin. Arvokisattoman kesän jäljiltä huippupelaajat ovat saaneet ehjät pre-seasonit alleen ja ovat huippuiskussa jo avauskierroksilta alkaen.

60-luvun lopulta lähtien vain yhdellä Englannin pääsarjakaudella on tullut ottelukohtaisesti enemmän maaleja kuin viime kaudella. Korkeasta maalimäärästä huolimatta viime kaudella lauottiin vähemmän laukauksia kuin kertaakaan viimeisen 10 vuoden aikana. Laukaukset ovat vähentyneet systemaattisesti jo useampana kautena peräkkäin. Vuosikymmenen alussa Valioliigassa nähtiin vielä keskimäärin 29,1 laukausta per ottelu, kun viime kauden lukema oli enää 25,6. Kehittyneen data-analyysin ansiosta seuroille on valjennut, että laukauksissa laatu korvaa usein määrän. Nykyään laukaisupaikkaa haetaan huolellisemmin ja lähempää maalia kuin aiemmin. Viime kauden maaleista vain 11,6% tuli boksin ulkopuolelta, joka oli Optan mittaushistorian pienin lukema. 16-alueen ulkopuolelta lauottiin kauden aikana 3970 laukausta ja näiden onnistumisprosentti oli vain 3,1.

Tuleva kausi alkaa poikkeuksellisesti jo perjantaina 11.8. Kyseessä on liigan historian ensimmäinen kerta, kun kausi ei käynnisty lauantai-iltapäivänä. Manchester City lähtee kauteen suurimpana mestarisuosikkina takanaan naapuriseura United. Arsenal uhkaa jäädä kärkiviisikon kyydistä, mutta Mestarien liigapelien puute tuo Tykkimiehille uuden valttikortin. Onnistunut siirtoikkuna nosti West Hamin ylempään keskikastiin. Alempi keskikasti on äärimmäisen tasainen ja Huddersfieldillä on edessä tuskainen kausi.

1. Manchester City


Pep Guardiolan avauskausi Valioliigassa oli tulosten valossa pettymys. Sarjan kolmossija ja putoaminen Mestarien liigasta puolivälierävaiheessa oli kaikkea muuta kuin mihin katalonialaisluotsi on urallaan tottunut. Seitsemän kauden aikana Barcelonassa ja Bayern Munchenissa Guardiola voitti 21 pokaalia ja kuusi kautta seitsemästä päättyi liigamestaruuteen.

Manchesterilaisten kausi käynnistyi kuitenkin upeasti, kun Taivaansiniset voitti kaikki kilpailut huomioiden 10 ensimmäistä otteluaan. Koko Englannin pääsarjahistoriassa vain Tottenham on onnistunut aloittamaan kauden pidemmällä voittoputkella (11 voittoa vuonna 1960).

Tilastojen valossa City oli ylivoimaisesti viime kauden paras joukkue. Taivaansiniset oli listaykkösiä niin maaliodotusarvoilla, total shot ratella kuin huippupaikkojen erotuksillakin mitattuna. Sattumalla oli toki osuutensa asiaan, mutta menestymistä vaikeuttivat huomattavasti myös surkea maalivahtipeli sekä yllättävän heikko viimeistely. Claudio Bravolla oli yli 800 minuuttia pelanneista maalivahdeista sarjan huonoin torjuntaprosentti (56%) ja City tuhri ManUn jälkeen koko sarjan eniten huippupaikkoja (48 kpl).

Kesällä Guardiola on pannut tuulemaan. Maalivahtipelin lisäksi City hävisi kilpailijoilleen eniten laitapelissä, etenkin laitapuolustajien tonteilla. Nyt kaikki viime kauden neljä laitapuolustajaa (Clichy, Kolarov, Sagna ja Zabaleta) ovat saaneet etsiä uuden osoitteen samoin kuin Jesus Navas ja Nolito.

Tilalle on ostettua laatua isolla rahalla. City on rikkonut ostoillaan tänä kesänä jo kaksi kertaa puolustajien maailmanennätyssumman. Kyle Walker siirtyi ensiksi 50 miljoonalla punnalla Tottenhamista Manchesteriin ja pian Monacoa edustanut Benjamin Mendy myytiin sumusaarille vielä pari miljoonaa puntaa kovemmalla hinnalla. Mendy ottaa haltuun Taivaansinisten vasemman laidan ja Walker operoi oikealla Real Madridista hankitun Danilon tarjoillessa taustatukea.

Ennen laitapakkien hankintaa City oli ostanut jo uuden maalivahdin, ja tietenkin maailmanennätyssummalla. Benficaa edustanut 23-vuotias Ederson hankittiin vahvistamaan manchesterilaisten maalinsuuta 35 miljoonan punnan hintaan. Willy Caballero siirtyi Chelsean kakkosvahdiksi ja Joe Hart lainattiin tällä kertaa West Hamiin. Näin Cityn maalivahtikaksikkona alkavalla kaudella toimii viime kaudella pahasti haparoinut Bravo sekä maailman lupaavimpiin maalivahteihin lukeutuva tuore kaappaus Ederson. Brasilialainen Ederson on Bravoon nähden huomattavasti isompi ja fyysisempi, mutta hallitsee chileläisen tavoin myös jalalla pelaamisen.

Cityn siirtoikkunan ensimmäinen kaappaus oli Monacon Bernardo Silva. 22-vuotias portugalilainen sopii täydellisesti Guardiolan valmennusfilosofiaan. Erittäin pallovarma ja taitava Silva kykenee pelaamaan lähes millä tahansa pelipaikalla. Viime kaudella hän oli vaarallisimmillaan oikealla laidalla, mutta pystyy hyvin pelaamaan myös 10-paikkaa, vasenta laitaa tai 8-paikkaa. Guardiolan pidempiaikainen suunnitelma Bernardo Silvan kohdalla lienee se, että nuori portugalilainen korvaa sukunimikaimansa David Silvan, kun velhon taso ei enää riitä. Vielä tulevalla kaudella tämä tuskin on ajankohtaista, ja nuorempi Silva pelannee pääasiassa oikealla laidalla.

Manchester City on vahvistunut kesän aikana todella voimakkaasti ja nyt pelaajamateriaali pystyy viime kautta paremmin toteuttamaan Pepin vaativimpiakin suunnitelmia. City lähtee kauteen selvänä ykkössuosikkina.


2. Manchester United


Takaovesta Mestarien liigaan hiipineen Manchester Unitedin viime kausi oli kaksijakoinen ja kauden lopullinen arvosana muodostui pitkälti Tukholman illassa pelatusta Eurooppa-liigan finaalista. Jalkapallon raadollisuus näkyi ottelussa hienosti, kun voitolla Manchester Unitedin kautta voitiin kutsua onnistuneeksi ja tappiolla sesonki olisi ollut karsea pettymys.

Cityn tavoin myös ManU alisuoritti tilastoihin nähden. ManUn kokonaistilastoja heikentää vielä suuri rotaation määrä loppukaudesta, mutta siitä huolimatta joukkue loi sarjan neljänneksi eniten maalipaikkoja ja oli puolustuspäässä ehdotonta eliittiä. Punaisten isoimpia ongelmia oli kliinisyyden puute maalintekotilanteissa. Manun viimeistelyprosentti olikin Sunderlandin, Southamptonin ja Middlesbroughin jälkeen sarjan heikoin. Zlatan Ibrahimovic epäonnistui useammassa huippupaikassa (16) kuin kukaan muu pelaaja koko sarjassa ja joukkueenakin ManU missasi eniten vaarallisia maalipaikkoja (50).

Kesän siirtoikkunassa Manchester United on tehnyt ostoja harkitusti ja panostanut laatuun. Merkittävistä nimistä Wayne Rooney palasi kasvattajaseuraansa Evertoniin ja toiseen suuntaan liikkui Romelu Lukaku. Lukakun lisäksi Old Traffordille on hankittu ruotsalaistoppari Victor Lindelöf sekä viimeisenä Nemanja Matic Chelseasta.

24-vuotias Lukaku on näyttänyt viime kausina kuuluvansa Valioliigan hyökkääjäeliittiin. Belgialainen voimapesä on nuoresta iästään huolimatta iskenyt jo viitenä peräkkäisenä kautena vähintään kymmenen liigamaalia ja viime kaudella Lukaku viimeisteli upeat 25 osumaa. Lukakua pidetään itsekkäänä ja ruumiinrakenteensa vuoksi tekniikaltaan kömpelönä pelaajana, vaikka todellisuudessa mies on kaikkea muuta. Viimeisen kahden kauden aikana belgialainen on tarjonnut enemmän maalipaikkoja joukkuetovereilleen, kuin kukaan muu hyökkääjä Valioliigassa. Zlataniin verrattuna Lukaku tarjoaa ManUlle uuden tavan hyökätä ja ManUn odotetaankin suoraviivaistavan hyökkäyspeliään. Ahkerasti myös pallottomana töitä tekevä belgialainen imee usein itseensä useammankin vastustajan tarjoten samalla enemmän tilaa ja aikaa omille joukkuekavereille.

22-vuotias Lindelöf siirtyi Manchesteriin 31 miljoonan punnan kaupassa Benficasta. Ruotsalaistoppari on pallovarma ja taitava syöttäjä. Lindelöfin pelinavaustaidot mahdollistavat sen, ettei keskikenttäpelaajien välttämättä tarvitse enää tulla hakemaan palloa toppareiden jaloista käynnistääkseen Unitedin hyökkäystä.

Heinäkuun viimeisenä päivänä ManU vahvisti hankkineensa keskikenttäpelaaja Nemanja Maticin Chelseasta. Mourinho on arvostanut Maticin kykyjä jo pitkään, hankkihan lusitaani hänet aikoinaan jo Chelseaan ja viime kesänä yritti saada serbialaisen mukanaan Unitediin. Tuolloin siirto ei vielä toteutunut, mutta nyt Matic allekirjoitti kolmevuotisen sopimuksen manchesterilaisjätin kanssa. 40 miljoonaa puntaa 29-vuotiaasta pelaajasta on todella iso summa nykymarkkinoillakin, mutta ainakin United saa laatua ja leveyttä rinkiinsä erittäin pienellä riskillä. Matic on todellakin osoittanut tasonsa Valioliigan huipulla ja viime kaudellakin oli tärkeä palanen mestaruuden voittaneessa Chelseassa. Matic muodostaa Pogban ja Herreran kanssa yhden sarjan vahvimmista keskikentistä. Maticin tulo vapauttaa myös Pogbaa hieman hyökkäävämpään rooliin.

Punaisten lähtökohdat tulevaan kauteen ovat selvästi edelliskautta valoisammat ja samalla luonnollisesti myös odotukset suuremmat. Jose Mourinhon ”toisen kauden taika” on Manu-faneilla hyvin tiedossa ja trendille hamutaan varmasti jatkoa. Viime kaudella joukkue oli usein epäonninen lopputulosten kanssa, eikä sarjataulukon pistesaldolle kannata antaa liikaa painoarvoa. Tulosten ohella epäonnea riitti myös sairastuvalle, sillä Manchester United kärsi loukkaantumisia sarjan viidenneksi eniten (kuudesta suurseurasta eniten).

Selvää on, että Manchester Unitedin pitää kohentaa sarjasijoitustaan viime kaudesta ja myös ennusmerkit viittaavat vahvasti tämän toteutumiseen. Punaiset paholaiset lähtevätkin kauteen naapuriseura Manchester Cityn ykköshaastajina.


3. Chelsea


Viime kauden mestari oli pelillisesti tasaisen vahva läpi kauden. Siirryttyään kolmen miehen alakertaan Siniset voitti 13 liigaottelua putkeen sivuten Arsenalin 15 vuotta vanhaa ennätystä. Tilastollisesti Chelsea ei täysin ansainnut mestaruuttaan, mutta kliinisyys maalipaikoilla ja tasaisten otteluiden kääntäminen voitoiksi ratkaisi mestaruustaistelun jo hyvissä ajoin lontoolaisten eduksi. Kauden päätteeksi sarjataulukossa komeili 93 pistettä, joka on Valioliiga-historian toiseksi korkein pistesaldo. Kovempaan lukemaan on pystynyt vain kauden 04-05 Chelsea, joka voitti mestaruuden 95 pisteellä.

Länsilontoolaisten siirtoikkuna on toistaiseksi herättänyt hieman huolta Blues-fanien leirissä. Viime kauden mestarijoukkueen runkopelaajista seuran ovat jättäneet paras maalintekijä Diego Costa sekä keskikentällä Kanten kanssa upeasti onnistunut Nemanja Matic. Costan korvaajaksi hankittiin Real Madridissa hurjalla prosentilla maaleja sylkenyt Alvaro Morata ja Maticin jättämää aukkoa paikataan viime kaudella Monacossa ihastuttaneella Tiemoue Bakayokolla. Kaksikon lisäksi Chelsea on hankkinut topparilupaus Antonio Rüdigerin Roomasta. Kolmikosta Morata ja Bakayoko tulevat saamaan heti avauskaudella suurta vastuuta ja on mielenkiintoista nähdä miten nuori kaksikko vastaa huutoon.

Moratan maalitehtailu on ollut viimekausina vakuuttavaa. Chelsean viime kauden ykköshyökkääjä Diego Costa teki maalin 154,5 peliminuutin välein, kun Morata tarvitsi yhtä maalia kohti vain 88,9 minuuttia. Kaikista Valioliiga-pelaajista vain Tottenhamin Harry Kane pystyi viime kaudella Morataa nopeampaan tahtiin tehden maalin 87,3 minuutin välein. Morata ei kuitenkaan onnistunut hankkimaan Real Madridissa vakituista avauskokoonpanopaikkaa ja tekikin ison osan maaleistaan tultuaan vaihdosta, kun peli oli jo ratkennut ja vastassa väsyneitä puolustajia. On erittäin mielenkiintoista nähdä, kuinka nuori espanjalainen istuu ykköshyökkääjän rooliin suurseurassa. Epäonnistumisiin ei ole juurikaan varaa, sillä Chelsean kirittäjäosasto on Batshuayn ja Remyn muodossa vielä enemmän tai vähemmän kääntämätön kortti.

Bakayoko oli viime kaudella Ligue 1:n parhaimpia keskikenttäpelaajia ja paikka maajoukkuekaveri N’Golo Kanten vierestä on tuttu. Nuoresta iästä huolimatta Bakayoko tuntuu kolmikosta varmimmalta suorittajalta ja Ranskan maajoukkuekaksikko tulee varmasti olemaan iso kaski ohitettavaksi mille tahansa joukkueelle. Huolta Bakayokon suhteen herättää kuitenkin se, että viime kauden päätteeksi tehdyn polvioperaation vuoksi ranskalaisen pre-season uuden seuransa kanssa jää hyvin lyhyeksi ja myös kauden avaus jää mitä todennäköisimmin väliin. Nyt kun Matic myytiin Manchester Unitediin on Chelsean keskikenttä hyvin kapea, eikä kestä enempää loukkaantumisia.

Chelsea sai pelata viime kauden ilman arkireissuja Eurooppaan ja etu konkretisoitui hyvin muun muassa loukkaantumisten määrässä, joita Chelsea koki sarjan toiseksi vähiten. Chelsean avauskokoonpanossa koettiin myös sarjan vähiten muutoksia, kun peräti yhdeksän pelaajaa oli kykeneväisiä aloittamaan viime kauden 38:sta ottelusta vähintään 30.

Nyt tilanne on toinen ja Chelsea kärsii loukkaantumisista jo kauden alla. Bakayokon lisäksi joukkueen ykköstähti Eden Hazard on poissa joukkueharjoituksista. Belgialainen loukkasi kesäkuussa nilkkansa pahoin ja on tämän hetken arvioiden mukaan sivussa syyskuun puoliväliin saakka.

Tuleva kausi tulee olemaan Sinisille monilla tavoin päättynyttä haastavampi ja hallitseva mestari lähtee kauteen kolmossuosikkina selvällä erolla Manchesterin jätteihin.


4. Arsen… Tottenham


Viime kaudella se vihdoin tapahtui! Tottenham päihitti sarjataulukossa arkkivihollisensa Arsenalin ensimmäistä kertaa sitten kauden 94-95.

Tottenhamin päätöskausi 118-vuotta palvelleella White Hart Lanella oli menestys, vaikka mestaruus jäikin saavuttamatta. Kausi päättyi kakkossijaan, joka on Liljanvalkoisten paras sijoitus Valioliigassa. Joukkue teki sarjan eniten maaleja ja päästi vähiten. Tottenhamin saalistamat 86 sarjapistettä ovat uusi seuraennätys, ja olisi riittänyt mestaruuteen yhdellätoista edellisellä kaudella. Tottenhamin maaliero (+60) on koko sarjahistorian paras sellaiselle joukkueelle, joka ei voittanut mestaruutta.

Kahden edelliskauden huippumenestyksestä huolimatta Tottenham ei ole seurana lähellekään yhtä suuri kuin kärkikuusikon muut seurat. Tottenhamin viime kauden palkkakulut olivatkin lähempänä Evertonia, West Hamia ja jopa Stokea kuin Arsenalia tai Liverpoolia, Chelseasta ja manchesterilaisista puhumattakaan.

Tottenham ei pysty tarjoamaan pelaajilleen kovimpien kilpailijoidensa tasoista palkkaa, joten Liljanvalkoisten ykköstavoite kesän siirtoikkunaan lähdettäessä olikin pitää kiinni nuorista supertähdistään. Joukkueen tärkeimmistä palasista (Kane, Alli, Eriksen, Dembele, Dier, Alderweireld, Walker, Lloris) toistaiseksi vain Kyle Walker on myyty ja hänestäkin saatiin todella tuntuva korvaus (50M puntaa), jolla pystyy hankkimaan saman tasoisen korvaajan.
Mikäli Walker jää ainoaksi merkittäväksi lähtijäksi, voivat Spurs-fanit huokaista helpotuksesta. Mikäli seura haluaa kuitenkin menestyä ensi kaudella sekä Euroopassa, että kotimaan sarjassa, täytyy sen hankkia myös lisää laajuutta rinkiin. Viime kesän hankinnoista Wanyama osui nappiin, mutta Janssen ja etenkin Sissoko oli täysiä floppeja. Uuden stadionin rakentaminen syö seuran varoja, mutta eiköhän pari hankintaa elokuun aikana nähdä.

Tulevaa kautta ajatellen suurin epävarmuustekijä Tottenhamin menestyksen suhteen on kotistadion. White Hart Lane hyvästeltiin toukokuussa ja ennen uuden stadionin valmistumista Spurs pelaa ensi kauden kotipelinsä Wembleyllä. Tottenham pelasi jo viime kaudella Wembleyllä viisi ottelua ja näiden saldo oli 1-1-3 maalierolla 8-10. Tottenham päästi siis viidessä Wembleyllä pelaamassaan ottelussa enemmän maaleja (10), kuin 19:ssä Valioliigan kotiottelussaan (9) White Hart Lanella! Tottenham oli viime kauden ainoa joukkue Valioliigassa, joka ei hävinnyt kertaakaan kotistadionillaan.

White Hart Lanen kenttä oli poikkeuksellisen pieni, peräti 550 neliömetriä pienempi kuin Wembley. Pochettinon suosima aggressiivinen ja korkea prässi on paljon hankalampi ja riskialttiimpi toteuttaa suurella kentällä. Maailman parhaimpiin valmentajiin lukeutuva argentiinalainen on varmasti osannut kesän aikana adjustaa Tottenhamin peliä sopimaan paremmin jättiläismäiselle Wembleylle, mutta samanlaista kotietua kuin viime kaudella, Spurs ei todellakaan tule saamaan.

Rankkaamme Tottenhamin kauden alla neloseksi, mutta hyvin tasavahvaksi Chelsean, Liverpoolin ja Arsenalin kanssa kanssa.


5. Liverpool


Jurgen Kloppin ensimmäinen täysi kausi Liverpoolin peräsimessä päättyi neljänteen sijaan ja 76:een sarjapisteeseen. Kokonaisuudessaan kautta voi kutsua onnistuneeksi, sillä realistinen päätavoite, eli Mestarien liigapaikka toteutui. Edellisen seitsemän kauden aikana Liverpool oli sijoittunut vain kertaalleen kärkiviisikkoon ja koko Valioliiga-historian aikana Pool on kerännyt vain neljällä kaudella suuremman pistesaaliin kuin viime kaudella.

Liverpoolin kausi oli hyvin kaksijakoinen. Vuodenvaihteessa Punaiset oli vielä sarjakakkonen ja Chelsean kovin vastustaja mestaruustaistossa. Sitten peli hajosi totaalisesti. Coutinho loukkaantui jo marraskuun lopussa ja oli sivussa tammikuun puoleen väliin saakka. Palattuaan pelikentille brassitaiturin pelivire oli kaukana syyskauden tasosta ja vasta aivan kauden loppupuolella nähtiin tuttuja taikurimaisia otteita. Vuodenvaihteessa myös Liverpoolin viime kauden paras pelaaja Sadio Mane lähti Afrikan mestaruuskisoihin ja samalla keskikentän johtohahmo ja kapteeni Jordan Henderson loukkaantui.

Syyskaudella Liverpool laukoi boksista sarjan eniten ja päästi vastustajansa laukomaan 16-alueelta ylivoimaisesti sarjan vähiten. Huippupaikkojen erotuksissa Liverpoolin +21 oli Man Cityn jälkeen sarjan paras lukema. Kevätkaudella Liverpoolin omien vaarallisten maalipaikkojen määrä putosi 15 prosenttia ja sen vastustajien huippupaikkojen lukumäärä nousi 90%(!) syyskauteen verrattuna. Vuoden 2017 aikana vain Hull ja Sunderland päästivät vastustajansa useammin vaarallisiin maalipaikkoihin kuin Liverpool.

Liverpoolin kauden kaksijakoisuutta kuvaa hyvin myös se, että joukkue ei hävinnyt yhtään peliä sarjan top7-joukkueita vastaan, mutta peräti kuusi peliä kolmeatoista muuta joukkuetta vastaan. Huippuja vastaan Punaiset otti keksimäärin 2,2 pistettä / peli ja muita vastaan 1,9 pistettä.

Liverpool on ollut toistaiseksi melko rauhallinen kesän siirtoikkunassa ja ainoa merkittävä hankinta on AS Romasta ostettu Mohamed Salah. 25-vuotias egyptiläinen teki viime kaudella Serie A:ssa 31 ottelussa tehot 15 + 13. Salahin paras pelipaikka on oikea laita, mutta mies pystyy pelaamaan hyvin kaikilla hyökkäyspään paikoilla. Oikea laita on kuitenkin egyptiläisen todennäköisin pelipaikka myös Liverpoolissa. Tämä tarkoittaisi Manen siirtymistä vasemmalle laidalle ja Coutinhon putoamista alemmas kolmen miehen keskikentälle Kloppin suosimassa 4-3-3 formaatiossa.

Liverpoolilla on kasassa todella hyökkäysvoimainen nippu, kun Salahin lisäksi optimiavauksen kuusi ylintä pelipaikkaa täyttävät nyt Mane, Firmino, Coutinho, Lallana ja Henderson. Joukkue tarvitsisi laadukkaan DM:n ja siirtohuhuissa pyörinyt Naby Keita olisi täydellinen valinta. Myös joukkueen puolustus tarvitsisi vahvistusta.

Mikäli Liverpool onnistuu pitämään Coutinhon joukkueessa ja tämän lisäksi hankkimaan Keitan ja yhden laadukkaan puolustajan, nousee merseysidelaiset tosissaan haastamaan jopa sarjan kärkikolmikon.


6. Arsenal


Tykkimiesten viime kausi päättyi viidennelle sijalle. Kyseessä oli ensimmäinen kerta 21 vuoteen, kun Arsenal ei ole top-nelosessa ja jää ulos seuraavan kauden Mestarien liigasta.

Arsenal sinnitteli pitkään sarjataulukon kärkipäässä, vaikka peliesitykset kentällä eivät aina todellakaan antaneet aihetta pisteisiin. Kauden katkeamispiste tapahtui tällä kertaa helmikuussa, kun viime vuosien ilonpilaajaksi muodostunut Bayern Munchen pudotti Arsenalin jälleen Mestarien liigasta tylyin numeroin. Putoaminen UCL:sta lukemin 10-2 laukaisi viime vuosilta tutun ”Wenger out” -vaatimuksen, joka nousi tällä kaudella suuremmalle huomiolle kuin koskaan aiemmin. Loppukaudesta Wenger yllätti kaikki ja muokkasi joukkueensa ryhmitystä. Viime kaudella Valioliigassakin suosituksi noussut kolmen topparin linja toimi myös Tykkimiehillä. Arsenal pelasi kauden 10 viimeistä ottelua kolmen miehen puolustuslinjalla ja voitti näistä peleistä peräti yhdeksän. Kausi päättyi upeaan FA Cupin finaalivoittoon Chelseasta, joka sinetöi myös Wengerin jatkon. Toukokuun lopussa seurapomo Stan Kroenke tarjosi ranskalaiselle kahden vuoden jatkosopimuksen.

Kesän siirtoikkunassa Arsenal on hankkinut tulivoimaa hyökkäykseen Alexandre Lacazetten muodossa ja vahvistanut laitapelaamistaan ostamalla Sead Kolasinacin Schalkesta. Lacazette on pyörinyt Arsenalin siirtohuhuissa jo useampana vuonna peräkkäin ja nyt siirto saatiin vihdoin myös toteutumaan. 26-vuotias ranskalaishyökkääjä on paukutellut viime kausina Lyonin paidassa hurjia maalimääriä ja samaa odotetaan myös Tykkimiesten leirissä. Viime kaudella Arsenalin peli puuroutui usein boksin tuntumaan ja liike oli usein laiskaa ja mielikuvituksetonta. Lacazette tarjoaa nopeajalkaisena ja teknisenä hyökkääjänä Arsenalille myös suoraviivaisempia tapoja hyökätä ja on oiva lisä Gunnersin nykymiehistöön. Arsenal teki viime kaudella sarjan eniten puskumaaleja (17), mutta pääpelissä Lacazette ei pysty korvaamaan Oliver Giroudia. Lacazette voitti viime kauden pääpalloistaan vain 36%, kun Giroud vei nimiinsä 56% ilmataistoista.

Myös Kolasinac oli hyvä hankinta ja ottaa heti kauden alusta alkaen paikan avauskokoonpanosta vasempana wing-backina. Aiemmin Arsenalin vasempana laitapakkina pelannut Nacho Monreal pelaa jatkossa kolmen miehen alakerrassa Mustafin ja Koscielnyn vierellä. Viime kaudella Monreal rakensi joukkuekavereilleen maalipaikan 262 minuutin välein, kun Kolasinac tarjosi Bundesliigassa keskimäärin yhden maalipaikan 90 minuutin välein. Väkivahva saksalainen on hyvä myös puolustussuuntaan. Viime kaudella Kolasinac taklasi onnistuneesti 30 minuutin välein ja Monreal 50 minuutin välein.

Loppukesän siirtoikkunassa Arsenalin kannalta olisi kaikkein tärkeintä, että se saisi pidettyä Alexis Sanchezin joukkueessa. Viime kaudella liigassa tehot 24+10 tehneen chileläisen merkitys Tykkimiehille on suurempi kuin kenenkään muun yksittäisen pelaajan vaikutus joukkueelleen tässä sarjassa.

Arsenal häviää liigan muille top8-seuroille selvästi managerin laadussa, mutta pelaajamateriaali on vielä samalla tasolla Tottenhamin ja Liverpoolin kanssa, ja reilusti edellä top-kutosen ulkopuolisia joukkueita. Tällä kaudella Arsenal on Valioliigan kuudesta suuresta ainoa, joka ei pelaa Mestarien liigassa. Mikäli tämä etu saadaan realisoitumaan vähäisten loukkaantumisten muodossa, tulee Arsenal taistelemaan tulevallakin kaudella jälleen top4-sijoista.


7. Everton


Ronald Koemanin debyyttikausi Toffeesin peräsimessä päättyi odotetusti seitsemänteen sijaan. Eroa kuudenneksi sijoittuneeseen Manchester Unitediin oli lopulta vain kahdeksan pistettä, mutta peliesityksissä kuilu joukkueiden välillä oli todella paljon suurempi.

Everton keräsi sarjapisteistään peräti 70% kotikentällään. Kotona saalistetut 43 pistettä on Evertonin korkein kotipistemäärä Valioliigan historiassa. Burnley ja Leicester keräsivät prosentuaalisesti vielä Evertoniakin isomman osan pisteistään kotikentillään, mutta maaliodotusarvoilla mitattuna juuri Evertonin koti- ja vierasesityksissä oli koko sarjan suurin ero.

Manchesteriin myyty Romelu Lukaku jättää ammottavan aukon paikattavaksi Evertonin hyökkäyspäässä. Lukaku teki peräti 40% Toffeesin maaleista, jonka lisäksi belgialainen rakensi Barkleyn jälkeen joukkueen eniten maalipaikkoja kanssapelaajilleen.

Everton on ollut kesän siirtoikkunassa todella aktiivinen, sillä Koeman on halunnut tehdä Toffeesista enemmän omannäköisensä. Lukaku on toistaiseksi kuitenkin ainoa merkittävä lähtijä. Uusista hankinnoista runkopelaajiksi jo tulevalla kaudella nousevat maalivahti Jordan Pickford, toppari Michael Keane, keskikenttäpelaaja Davy Klaassen sekä hyökkääjät Wayne Rooney ja Sandro Ramirez.

Viime kaudella Evertonin maalivahdit Stekelenburg ja Robles pelasivat kauden käytännössä puoliksi, mutta kumpikaan ei onnistunut vakuuttamaan. Jordan Pickford sen sijaan vakuutti. 23-vuotias englantilaismaalivahti oli Defoen ohella ainoita Sunderland pelaajia, joiden viime kautta voi kutsua onnistuneeksi. Kaikki Englannin nuorisomaajoukkueet läpi käynyt Pickford aloittanee heti kauden alusta alkaen Toffeesin ykkösmaalivahtina.

Kahdella viime kaudella Evertonilla on ollut isoja vaikeuksia erikoistilanteiden ja korkeiden keskitysten puolustamisessa. Kaikista sarjan joukkueista vain Sunderland antoi vastustajilleen maalipaikkoja näistä tilanteista enemmän kuin Everton. Nyt tilanteeseen haetaan muutosta Michael Keanen avulla. Burnleystä isolla rahalla hankittu toppari voitti viime kaudella sarjan eniten ilmataisteluja. Pääpelin lisäksi ManU-kasvatti Keane on hyvä puolustamaan myös jalalla. Englannin maajoukkueeseenkin nousseen topparin CBI-arvo (purut, blokit, syötönkatkot) oli viime kaudella koko sarjan neljänneksi korkein.

Yksi Evertonin viime kauden ongelmista oli myös se, ettei keskikenttäpelaajat pystyneet tarjoamaan taustatukea Lukakulle tehojen muodossa. Tätä ongelmaa korjaamaan Koeman hankki maanmiehensä Davy Klaassenin Ajaxista. Kahden edelliskauden aikana Hollannin maajoukkuemies pelasi Eredivisiessa 64 ottelua tehoilla 27+18, vaikka pelasi keskikentän keskustassa. Evertonissa 24-vuotias Klaassen pelannee hyökkäävämmässä roolissa.

Lukakun lähtöä on paikattu Sandro Ramirezilla ja Wayne Rooneylla. Rooney palaa kasvattajaseuraansa 13:n Unitedissa vietetyn vuoden jälkeen. Vuonna 2004 18-vuotias Wayne Rooney siirtyi Goodison Parkilta Manchester Unitediin sukupolvensa lahjakkaimpana englantilaispelaajana. Old Traffordilla Rooney teki upean uran ja ulosmittasi kaiken potentiaalinsa. Tänä kesänä 31-vuotias Rooney palasi poikavuosiensa joukkueeseen maailman suurimman jalkapalloseuran kaikkien aikojen parhaana maalintekijänä, legendana, jonka parhaat pelivuodet ovat auttamatta takanapäin.

Rooney on menettänyt osan takavuosiensa nopeudestaan ja vaarallisuudestaan, mutta intohimo peliä kohtaan on edelleen huipussaan. Everton saa takaisin huippumotivoituneen Wayne Rooneyn, joka haluaa voittaa maajoukkuepaikkansa takaisin ensi kesän MM-kisoihin. Rooney aloittaa kauden Toffeesin ykköshyökkääjänä.

Evertonin vähemmälle mediahuomiolle jäänyt toinen hyökkääjäostos on todennäköisesti heidän kesän paras kauppansa, ja pitää mahdollisesti sisällään koko ikkunan parhaan valuen. 21-vuotias Sandro Ramirez kirjoitti Evertonin kanssa 4-vuotisen sopimuksen, kun Everton hankki Espanjan U21-maajoukkuehyökkääjän Malagasta ulosostopykälää hyödyntäen. Barcelona-kasvatin sopimukseen oli kirjattu vain 5,3 miljoonan ulosostohinta, joka on tämän kesän siirtosummilla hyvin pieni korvaus Ramirezin tasoisesta pelaajasta.

Ramirezin oikea jalka on todellinen pelote, mutta mies pystyy hyvin viimeistelemään myös vasemmallaan. Viime kaudella Ramirez teki La Ligassa 14 maalia 30:ssa ottelussa ja näistä peräti viisi tuli laukauksista boksin ulkopuolelta. 1100 minuuttia Barcelonan ykkösjoukkueessa pelannut Ramirez pystyy pelaamaan 9-paikalla tai hyökkäävässä roolissa molemmilla laidoilla. Evertonissa espanjalainen ottanee paikan laidalta Rooneyn ollessa ykköshyökkääjä. Erinomaisen potkutekniikan lisäksi palloton liike, nopeus ja viimeistely ovat Ramirezin suurimmat vahvuudet.

Everton on kiinnostunut Swansean Gylfi Sigurdssonista, mutta seurat eivät ole vielä ainakaan tätä kirjoittaessa päässeet sopuun hinnasta. Islantilainen erikoistilannespesialisti toisi lisää vaarallisuutta Evertonin hiipuneeseen hyökkäyspäähän.

Toffees-manageri Ronald Koeman on erinomainen puolustuspelin organisoija, ja tämä näkyi heti hänen debyyttikaudellaan, kun Evertonin päästämien maalien lukumäärä tippui 20 prosenttia edelliskauteen verrattuna. Kesän aikana maalivahti- ja puolustusosasto ovat vahvistuneet, joten alkavalla kaudella puolustus lienee entistä pitävämpi.

Lukakun lähdön myötä hyökkäys on kuitenkin heikentynyt ja Everton onkin ennakkoon yksi sarjan vähämaalisimmista joukkueista. Ero sarjan kärkikuusikkoon on massiivinen ja Evertonin ”mestaruus” tulevalla kaudella lieneekin 7. sija. Siihen Toffeesilla on hyvät mahdollisuudet ja se lähteekin alkavaan kauteen rankingimme sijalta seitsemän.


8. Southampton


Pyhimykset sijoittui viime kaudella neljättä kertaa peräkkäin sarjataulukon kahdeksan parhaan joukkoon. Lähtökohdat kauteen olivat haastavat, sillä manageri Ronald Koemanin lisäksi seuran olivat kesällä jättäneet avainpelaajat: Sadio Mane, Graziano Pelle ja Victor Wanyama. Ensiksi mainitut olivat joukkueen parhaimmat maalintekijät ja jälkimmäinen keskikentän johtohahmo. Tilalle hankitut korvaajat eivät olleet lähellekään saman tasoisia, joten hyvin sujuneista aiemmista kausista huolimatta odotukset eivät olleet kovin korkealla.

Kunnollisen maalintekijän puute näkyi kentällä ja heijastui myös tilastoihin. Vain sarjan kärkikuusikko laukoi kauden aikana enemmän kuin Southampton, mutta vain sarjataulukon viisi viimeistä joukkuetta tekivät Pyhimyksiä vähemmän maaleja.

Southampton piti myös kärkikuusikon jälkeen eniten palloa hallussaan ja pääsi laukomaan boksin sisältäkin sarjan seitsemänneksi eniten, mutta todellisille huippupaikoille pääseminen oli vaikeaa. Southamptonin maalipaikoista vain yhdeksän prosenttia oli huippupaikkoja, joka oli Hullin ohella sarjan pienin lukema.

Myös tulevaan kauteen Southampton lähtee uuden valmentajan voimin, kuin viime kaudeksi hankitun Claude Puelin visiitti jäi ranskalaiseksi ja argentiinalainen Mauricio Pellegrino palkattiin tilalle.

45-vuotias Pellegrino johdatti viime kaudella sarjanousija Alavesin yllättäen La Ligan yhdeksänneksi, jonka lisäksi joukkue ylsi myös seurahistorian ensimmäistä kertaa Espanjan Cupin finaalin. Argentiinalainen peluutti pääasiassa 4-2-3-1 ryhmitystä, joka on ollut viime kausina myös Southamptonin eniten käyttämä formaatio. Vierasotteluissa isoja vastaan Pellegrino käytti usein myös 5-4-1 ryhmitystä, joka toi esimerkiksi 1-2 vierasvoiton Camp Noulta. Itsekin topparina mm. Liverpoolissa pelannut argentiinalainen sai Alavesin puolustuksen toimimaan upeasti ja kauden aikana vain Barcelona, Real ja Atletico Madrid sekä Villareal päästivät vähemmän maaleja kuin sarjanousija.

Southamptonin viime kesä meni siirtojen osalta penkin alle, eikä Pyhimykset ole tänä kesänä hankkineet toistaiseksi yhtään vahvistusta. Joukkueen tämän hetken tärkein pelaaja, toppari Virgil van Dijk, haluaa voimakkaasti vaihtaa seuraa ja mitä ilmeisemmin näin tekeekin. Pyhimysten on siis hankittava laatua etenkin keskuspuolustukseen, mutta myös hyökkäyspäähän.

Pellegrinon pelikirjassa laitapakit ovat isossa roolissa. Uusien laadukkaiden hankintojen lisäksi siirtoikkunan viimeisellä kuukaudella olisi tärkeää saada säilytettyä joukkueen nykyiset laitapuolustajat. Cedric Soares ja Ryan Bertrand ovat todella hyviä rooleissaan ja herättäneet luonnollisesti muidenkin seurojen kiinnostuksen.

Ilman uusia hankintoja Southampton uhkaa jäädä jälkeen Evertonista, ja joutuu kilpailemaan tosissaan paikastaan top-kasissa.


9. West Ham


West Hamin viime kausi oli vaikea ja päättyi lopulta sarjataulukon yhdenteentoista sijaan. Joukkue siirtyi viime kaudeksi uutuutta hohtavalle Olympiastadionille ja kotiutumisen kanssa oli havaittavissa selviä ongelmia. 112 vuotta kotistadionina toimineella Boleyn Groundilla West Ham tuli tutuksi vahvana kotijoukkueena, mutta samaa ei voinut sanoa enää viime kaudella. Tuloksellisesti Hammers oli sarjan viidenneksi huonoin kotijoukkue ja peliesityksillä mitattuna sitäkin heikompi. Heikon kotivireen ohella kautta varjosti joukkueen tähtipelaaja Dimitri Payetin myyminen Marseilleen, sekä epäonnistunut siirtoikkuna.

Pelillisesti joukkueella oli edelliskausien tapaan suuria ongelmia eritoten puolustuspäässä ja joukkuetta vastaan luotiinkin Hullin ja Swansean jälkeen sarjan kolmanneksi eniten huippuvaarallisia maalipaikkoja. Hyökkäyspäässä Payetin myymisen pelättiin romuttavan West Hamin hyökkäysrakentelun, mutta lopulta tähtipelaajan poistumisen vaikutus oli yllättävän pieni. Joukkue loi kevätkaudella selvästi syksyä vähemmän maalipaikkoja, mutta toisaalta paikkojen laatu oli syksyä parempaa.

Siirtoikkunassa West Ham on jatkanut tutuksi tulleella tyylillään hankkien hyvän CV:n omaavia pelaajia, sen suuremmin syntymävuosiin tuijottamatta. Toisin kuin viime kesänä, nyt West Ham on hankkinut Valioliigassa jo tasonsa todistaneita pelimiehiä. Kesän aikana joukkueeseen ovat saapuneet Manchester Cityä aiemmin edustaneet Pablo Zabaleta ja Joe Hart, Stoken ykköspyssyihin lukeutunut Marko Arnautovic, sekä muun muassa ManUssa ja Real Madridissa siipiään kokeillut Javier ”Chicharito” Hernandez. Paperilla nimet ovat eittämättä kovia ja vahvistavat joukkuetta oikeilta paikoilta, mutta keski-iän ollessa lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta on kehityskäyrä auttamatta kääntynyt useamman pelimiehen kohdalla jo laskuun. West Ham pomo David Sullivan onkin myöntänyt, ettei nykyinen toimintapa ole kannattava strategia pitkässä juoksussa, mutta tulevalle kaudelle Hammers saa laadukkaan ryhmän.

Chicharito pelasi viime kauden Leverkusenissa ja oli yhdellätoista liigamaalillaan selvästi joukkueen paras maalintekijä. Monipuolinen Hernandez pelasi Leverkusenissa välillä yksinäisenä piikkinä ja välillä 4-4-2:ssa toisena hyökkääjänä. Myös West Hamissa vastaavaa roolia on tarjolla ja joukkueelta on viime kausina puuttunut juuri Hernandezin kaltainen maalipyssy. West Hamin viimeistelyprosentti oli viime kaudella 9,4, joka oli koko sarjan viidenneksi heikoin. Hernandez puolestaan käytti paikkansa viime kaudella 21,1 prosentin tarkkuudella, joka olisi Valioliigassa ollut sarjan kärkitasoa. West Hamin on kuitenkin alkavalla kaudella alettava saamaan palloa enemmän boksiin, sillä viime kaudella itälontoolaisilla oli sarjan kolmanneksi vähiten kosketuksia vastustajan rangaistusalueen sisällä. Javier Chicharito on osunut Valioliigassa elämänsä aikana 37 kertaa, eikä yksikään laukauksista ole lähtenyt boksin ulkopuolelta.

Zabaleta ja Hart ovat toivottuja hankintoja West Hamin alakertaan, joka on viime vuosina ollut usein vaikeuksissa. 30-vuotiaalla Joe Hartilla riittää varmasti motivaatiota, sillä ensi kesän MM-turnaukseen Kolmen leijonan paitaan on tyrkyllä useampikin maalivahti. Hart on vielä kiinni ykkösvahdin paikassa, mutta nuoret Jack Butland ja Jordan Pickford, sekä Burnleyssä huippukauden pelannut Tom Heaton ja viime kaudesta varmasti parantava Fraser Forster haastavat entistä mestarivahtia. Hartin viime kaudet ovat olleet hyvin haastavia, kun edellisen kahden kauden aikana vedoista on jäänyt kiinni vain 64 prosenttia. Zabaleta on nykykunnossaan edelleen riittävä pelaaja West Hamiin ja istuu työmoraaliltaan erinomaisesti Hammers-paitaan. West Hamin oikean laitapuolustajan tontilla oli viime kaudella suurta vajausta, eikä nuori Sam Byram kyennyt vastaamaan huutoon.

West Ham on viime vuosina totuttu näkemään keskikastissa ja samaa on helppo povata myös alkavalle kaudelle. Mikäli hankinnat istuvat hyvin ryhmään ja viime kaudella menetetystä kotiedusta saadaan alkavalla kaudella paremmin kiinni, on joukkueella mahdollisuudet taistella jopa Evertonin, mutta ainakin Southamptonin kanssa paikoista ylivoimaisen kärkikuusikon takana.


10. Leicester


Mestaruuden jälkeinen kausi oli Leicesterille odotetusti vaikea. N’Golo Kanten paikkaaminen epäonnistui pahasti, vastustajat tiesivät miten Kettuja vastaan tulee pelata ja varianssikin näytti ikävämpää puoltaan.

Terävillä vastahyökkäyksillään mestaruuskaudella hurmannut Leicester kohtasi viime kaudella matalammilla linjoilla pelaavia joukkueita. Sarjan kaikki managerit tiesivät hyvin, että pienentämällä Kettujen mahdollisuuksia nopeisiin vastahyökkäysiin, omat mahdollisuudet voittoon kasvavat huomattavasti. Niinpä Jamie Vardylla ei ollutkaan enää niin paljoa tilaa vastustajien puolustuslinjojen takana ja Kettujen hyökkäyspelin kapellimestari Riyad Mahrez vartioitiin huomattavasti tarkemmin.

Leicesterin laukaisumäärät putosivat ”vain” 17 prosenttia, mutta vaarallisten maalipaikkojen lukumäärä romahti peräti 46 prosenttia mestaruuskauteen verrattuna. Tammi-helmikuussa Leicester hävisi viisi Valioliiga-ottelua putkeen yhteismaalierolla 12-0. Tätä seurasi putoaminen FA Cupista Millwallille ja tappio Mestarien liigan pudotuspelien ensimmäisessä ottelussa. Tässä vaiheessa eroa putoamisviivaan oli enää kaksi pistettä ja seurajohto päätti toimia. Mestarivalmentaja Claudion Ranieri sai lähteä ja italialaisen apuvalmentaja Graig Shakespeare otti vetovastuun.

Shakespearen alku oli upea. Englantilaisesta tuli ensimmäinen britti-manageri, joka voitti viisi ensimmäistä Valioliiga-otteluaan. Voittoputkea täydensi myös 2-0 voitto Sevillasta, jolla Leicester eteni jatkoon Mestarien liigassa. Seuraavalla kierroksella Atletico Madrid oli liian kova pala ja myös tahti Valioliigassa rauhoittui. Leicesterin kausi päättyi kuitenkin sijalle 12 ja 10 pistettä putoamisviivan yläpuolelle, joten tuloksellisesti ero Ranierin aikaan oli iso.

Leicesterin puolustuspään tilastot pysyivät Shakespearen otteluissa hyvin samoina verrattuna Ranierin kanssa aiemmin kaudella pelattuihin otteluihin. Muutokset laukaisumäärissä, -etäisyyksissä ja huippupaikoissa pysyivät kaikki muutaman prosenttiyksikön sisällä. Laskimme Kettujen päästäneen Shakespearen aikana ottelukohtaisesti 0,02 maalia enemmän maaliodotusta kuin alkukaudella, joka myös kuvastaa hyvin, että puolustuspäässä ei tilastollisesti menty eteenpäin. Tosin tässä pitää huomioida se, että Leicesterin kapteeni, toppari Wes Morgan, puuttui 11:stä viimeisestä liigapelistä ja se heikentää myös tilastoja.

Morgan voitti 60% viime kauden pääpalloistaan ja häntä tuurannut Yohan Benalouane vain 43%. Morganin ollessa sivussa mikään muu joukkue koko sarjassa ei päästänyt vastustajia puskemaan maalipaikoista niin usein kuin Leicester.

Shakespeare toi lisää yllätyksellisyyttä Kettujen hyökkäyspeliin. Ennen Ranierin potkuja Leicester teki kahdeksassa viimeisessä liigapelissä yhteensä vain yhden maalin! Valmentajavaihdon jälkeen Leicester teki seitsemässä pelissä putkeen aina vähintään kaksi maalia. Verrattuna Ranierin alaisuudessa pelattuihin otteluihin, Kettujen ottelukohtaiset laukaisumäärät vastustajan boksin sisältä kasvoi 34 prosenttia Shakespearen tultua puikkoihin. Englantilaisvalmentajan aikajaksolla vain Tottenham, Man City ja Chelsea tekivät enemmän maaleja kuin Leicester.

Kesän aikana Leicester myi kakkosvahtinsa Robert Zielerin takaisin Saksaan ja hankki tilalle Eldin Jakupovicin Hullista. Seuran ehdottomana ykkösmaalivahtina jatkaa Kasper Schmeichel. Toistaiseksi Leicester ei ole joutunut luopumaan yhdestäkään avauskokoonpanon pelaajastaan, mutta huhut Riyad Mahrezin ympärillä ovat olleet kovia tämänkin siirtoikkunan aikana ja algerialaisen lähtö on mahdollinen.

Leicesterin kesän ensimmäinen hankinta oli Harry Maquire Hullista. 24-vuotias englantilaistoppari teki Kettujen kanssa viisivuotisen sopimuksen. Maquire vakuutti viime kaudella siinä määrin, että vaikka Hull tippuikin sarjaporrasta alemmas, oli usea seura kiinnostunut englantilaisen palveluista. Maquire on Leicesterille hyvä lisäys topparivalikoimaan. Viime kaudet Kettujen keskuspuolustuksessa luutineet Robert Huth (32) ja Wes Morgan (33) eivät ole enää mitään nuoria poikia ja viime keväänä Morganin sivussa kentiltä pitäneet selkä- ja reisivaivat voivat hyvinkin uusiutua. Koko kolmikon ollessa pelikunnossa Maquire voi pelata myös oikeana laitapakkina, kuten teki Hullissa neljä kertaa viime kaudella.

Maquiren CBI (purut, blokit, syötönkatkot) / minuutti oli viime kaudella hyvin samaa tasoa Huthin ja Morganin kanssa, mutta taklauksissa on selvä ero nuorukaisen hyväksi. Maquire taklasi onnistuneesti 59 minuutin välein, Huth 133 minuutin ja Morgan 174 minuutin välein.

Myös pallollisessa pelissä Maquire on kokeneempaa topparikaksikkoa selkeästi edellä. Entisen Hull-pelaajan syöttöprosentti oli viime kaudella 76, Huthin 71 ja Morganin 68. Maquire yritti harhauttaa viime kaudella 39 kertaa ja onnistui menemään ohi 29 kertaa. Morgan haastoi koko kauden aikana seitsemän kertaa ohittaen vastustajan neljästi ja Huth yritti harhauttaa vain kerran ja eihän siitä mitään tullut. Huthia ja Morgania pidetään yleisesti hyvinä pääpelaajina, mitä toki etenkin Morgan myös on. Huth voitti viime kauden pääpalloista 55%, Morgan 60% ja Maquire peräti 70%.

Leicesterin kesän toinen hankinta on Vicente Iborra. La Liga joukkue Sevillan kapteenina toiminut 29-vuotias keskikentän monitoimimies irtosi Englantiin 12 miljoonalla punnalla. Viime kaudet mies on pelannut keksikentällä puolustavassa roolissa, mutta on onnistunut tekemään seitsemän maalia jokaisella kolmella viimeisellä kaudellaan. Aiemmin Iborra on pelannut myös keskikentän keskustassa, 10-paikalla ja jopa topparina. Ketut hankki pääpelivoimaa jo Maquiren muodossa, mutta myös Iborra voitti viime kaudella peräti 64% ilmataisteluistaan.

Toissavuoden mestarin tuorein hankinta on Kelechi Iheanacho Manchester Citystä. Taivaansinisissä pienelle vastuulle jäänyt nuori hyökkääjä on oikein hyvä lisä Kettupaidoille. 20-vuotias nigerialainen teki Cityssä kaikki kilpailut huomioiden maalin tai syötön 74,9 minuutin välein. Valioliigassa Iheanacho on laukonut 19 kertaa maalia kohti ja näistä 12 on mennyt sisään. Otanta on vielä pieni, mutta viittaa kliinisyyteen.

Mikäli Leicester ei menetä elokuun aikana avainpelaajiaan, voi sen sanoa vahvistuneen kesän aikana hyvin. Mahrezin lähtö on vielä kuitenkin hyvinkin mahdollinen ja se jättäisi ison loven Leicesterin hyökkäyspelaamiseen ja vaatisi ehdottomasti laadukkaan korvaajan.

Rankkaamme Leicesterin tässä vaiheessa ylemmän keskikastin viimeiseksi joukkueeksi, kymmenenneksi.

[valiovihje.com]

Sijat 11 - 20:


11. Crystal Palace

Crystal Palacen taakse jäänyt kausi oli sanalla sanoen pettymys. Hyvistä lähtökohdista kauteen ponnistanut Kotkaparvi jäi lopulta 41 sarjapisteeseen, joka oli kuluvan vuosituhannen toiseksi heikoin loppusaldo. Kautta varjostivat Alan Pardewn potkut, sekä läpi kauden riivanneet pelilliset ongelmat ensin puolustus- ja sitten hyökkäyspäässä.

Myöskään kotietu ei realisoitunut päättyneelläkään kaudella Selhurst Parkilla. Vain sarjasta tippuneet Sunderland ja Middlesbrough keräsivät viime kauden kotipeleistään vähemmän pisteitä kuin Crystal Palace. Kolmen edelliskauden aikana Palace on sarjan ainoa joukkue, joka on hankkinut reissupeleistä enemmän sarjapisteitä kuin kotistadioniltaan. Keskiarvollisesti Valioliigassa on viime vuosina kerätty 58,4 prosenttia kauden kokonaispisteistä kotipeleissä. Palacen luku on 47,3.%. Viime kauden heikoissa kotituloksissa on kuitenkin paljon kohinaa ja xG:llä mitattuna Palacen kotietu olikin vasta sarjan kuudenneksi pienin.

Uuteen kauteen Crystal Palace lähtee jälleen hyvistä asetelmista ja sijoittuminen kymmenen parhaan joukkoon on realismia. Valmentajakaruselli on pyörinyt joukkueessa viime aikoina tiheään, kun vasta joulu-tammikuun vaihteessa Alan Pardewn paikan ottanut Sam Allardyce sai kesällä väistyä entisen huippupuolustaja Frank De Boerin tieltä.

Frank De Boer on valmentajana vielä hieman tuntematon, vaikka mies on toiminut valmennuspuuhissa jo kymmenen vuotta. De Boerin ensimmäinen päävalmentajapesti avautui joulukuussa 2010, kun hollantilainen hyppäsi Martin Jolin saappaisiin. Ajax-legendan vaikutus amsterdamilaisten penkinpäässä oli valtava ja De Boerin johdolla edettiin heti neljään peräkkäiseen liigamestaruuteen. Ajaxin hurjasta 90-luvusta huolimatta joukkue ei ole ikinä seurahistoriansa aikana kyennyt neljään ykköstilaan peräjälkeen. Viime syksynä De Boer luotsasi Inter Milanoa, mutta visiitti Giuseppe Meazzalla jäi epäonnistumisen myötä lopulta vain 85 päivän mittaiseksi.

Valmennusuran aikana De Boer on suosinut 4-3-3 -ryhmitystä, jonka eri variaatioista myös Alan Pardew tuli tutuksi. Pardew rakensi ajanjaksollaan Crystal Palacea systemaattisesti pelaavampaan suuntaan, jonka Big Sam tuhosi kevään aikana koko lailla täysin. Myös De Boer haluaa joukkueensa pitävän palloa ja laitapelaajat ovat usein olleet suuressa roolissa hyökkäysten rakentelussa. Crystal Palacen pelaajamateriaali sopii hyvin De Boerin suunnitelmiin, kun mm. Wilfried Zahan, Andres Townsendin, Patrick Van Aanholtin ja Christian Benteken vahvuudet osuvat hyvin De Boerin toiveiden kanssa yhteen.

Siirtoikkunassa Crystal Palace on ollut odotetun hiljainen, sillä De Boer kertoi Crystal Palaceen saapuessaan, että ennen pelaajahankintoja hän aikoo tutustua nykyiseen pelaajarosteriin kunnolla. Kesän ainoa ostos on 20-vuotias Jairo Riedewald, joka siirtyi 7,65 miljoonan punnan siirtokorvauksella Ajaxista. Keskuspuolustajana pelaava Riedewald oli perusteltu hankinta, sillä Liverpoolista lainalla ollut Mamadou Sakho palasi alkavaksi kaudeksi punapaitoihin. Riedewald on monipuolinen pelaaja, joka kykenee topparipaikan ohella pelaamaan myös puolustuksen laidalla tai keskikentän pohjalla. Erinomaisesta syöttötyöskentelystä tutuksi tullut hollantilainen omaa hyvän peliälyn, mutta pienen koon johdosta kaksinkamppailu- ja ilmatilapelaaminen ovat Valioliigan mittapuulla mitattuna vielä suuria kysymysmerkkejä.

Crystal Palacen materiaali kestää vertailun Valioliigan keskikastissa. Joukkueella on poikkeuksellisen leveä rintama hyviä vaihtoehtoja lähes jokaiselle pelipaikalle, eikä pieni loukkaantumisvyyhti heilautua joukkueen iskukykyä radikaalisti. Kauden avainkysymyksiä tulevat olemaan Frank De Boerin kotiutuminen Lontooseen, sekä kunnianhimoisen pallonhallintaan nojaavan pelitaktiikan läpivieminen maapallon kovimpaan futissarjaan. Ajaxissa jälki oli kieltämättä vakuuttavaa, mutta floppaus luokkaa vahvemmassa Serie A:ssa saattoi kieliä ongelmista myös Valioliigassa. Pelillisesti Crystal Palace tulee varmasti käyttämään vahvuuksiaan, johon kuuluvat nopeajalkaisten laitureiden suoraviivaiset nousut ja ilmatilaa dominoivan Christian Benteken ruokkiminen keskityksillä.

Selvää on, että Crystal Palacen pitää kohentaa sarjasijoitustaan viime kaudesta ja myös palapelin palaset ovat tähän kunnossa. Piskuinen Crystal Palace lähtee kauteen alemman keskikastin ykkössuosikkina ja tähtäimessä on oltava paluu kärkikymmenikköön.


12. Stoke

Kolme kautta putkeen sarjan yhdeksänneksi sijoittunut Stoke joutui viime kaudella tyytymään 13:nteen sijaan. Stoke päästi kauden aikana 56 maalia, joka on joukkueen suurin lukema noustuaan Valioliigaan kaudelle 08-09.

Stoken kauden alku oli hankala, eikä se onnistunut voittamaan yhtään peliä ensimmäiseen seitsemään otteluun. Kauden avausvoitto tuli lokakuun puolivälissä ja sitä seurasi neljä voittoa lisää seuraavaan kuuteen otteluun. Voittojen myötä Stoke teki selvän pesäeron putoamisviivaan ja pysytteli koko loppukauden top-kympin paikkeilla, pudoten heikon huhtikuun takia lopulta 13:nneksi.

Stoke päästi päättyneellä kaudella tosiaan enemmän maaleja kuin millään aikaisemmalla Valioliiga-kaudellaan, mutta ei sen puolustaminen poikkeuksellisen huonoa kuitenkaan ollut. Laskemiemme maaliodotusarvojen mukaan Pottersin olisi kuulunut päästää kauden aikana noin viisi maalia vähemmän. Stoke päästi vastustajansa laukomaan boksista useammin kuin kertaakaan aiemmin tällä vuosikymmenellä, mutta todellisille huippupaikoille pääseminen oli vaikeaa. Vain viisi joukkuetta koko sarjassa päästi vastustajansa Stokea harvemmin vaaralliseen maalintekotilanteeseen.

Maaliodotusarvoilla mitattuna Stoke oli viime kauden 9. paras joukkue, huippupaikkojen erotuksissa peräti seitsemäs ja box shot ratella mitattuna kymmenes.

Toistaiseksi kesän merkittävin hankinta on Chelseasta lainalle tullut toppari Kurt Zouma. Ranskalaispuolustaja siirtyi Chelseaan kaudeksi 14/15 ollessaan 19-vuotias. Seuraavalla kaudella Zouma oli jo Chelsean avauskokoonpanotoppari ennen vakavaa polvivaivaa, joka piti nuorukaisen puoli vuotta poissa pelikentiltä. Kun alla oli näin vakava loukkaantuminen ja Chelsean viime kauden puolustus toimi kuin unelma, jäi Zouma hyvin pienelle vastuulle. Chelsealla on edelleen erittäin vahva usko atleettiseen ranskalaiseen ja se solmikin Zouman kanssa tänä kesänä peräti kuuden vuoden jatkosopimuksen. Nyt Zouman uran kannalta on hyvin tärkeää saada paljon peliaikaa, joten siirto Stokeen oli hyvä ratkaisu kaikille osapuolille.

Hyökkäyspäässä Stoke koki heinäkuussa kovan menetyksen, kun viime kauden paras pelaaja Marko Arnautovic siirtyi West Hamiin. Itävaltalainen oli viime kaudella Stoken ahkerin laukoja, jonka lisäksi hän myös rakensi joukkuekavereilleen eniten maalipaikkoja. Arnautovicin lisäksi hyökkääjä Jonathan Walters myytiin kesällä pois. Kokenut hyökkääjä oli viime kaudella Stoken neljänneksi paras maalintekijä, mutta pian 34-vuotta täyttävälle Waltersille ei löytynyt enää ensi kaudeksi roolia takaisin top-kymppiin hamuavasta Stokesta.

Tammikuussa WBA:sta hankittu Saido Berahino oli todella heikko läpi kevätkauden ja nyt kun Arnautovic sekä Walters myytiin, tarvitsee Stoke todella vahvistusta hyökkäyspäähän. Myös keskikentän pohjalle tarvittaisiin laadukasta pelaajaa, jotta paluu top-kymppiin olisi realistisempaa. Ibrahim Afellay ei välttämättä toivu vakavan polvivamman jälkeen enää takaisin huipputasolle ja tammikuussa 2016 seuran ennätyssummalla Portosta hankittu Gianelli Imbula on ollut floppi. Ilmaissiirrolla WBA:sta tullut 33-vuotias Darren Fletcher ottanee suoraa paikan avauskokoonpanosta, mutta lisähankintoja olisi tehtävä.

Stoke on rankingimme sijalla 12, mutta hyvin tasainen sekä Bournemouthin, Watfordin että WBA:n kanssa.


13. Bournemouth

Liigan englantilaisin joukkue otti viime kaudella seurahistoriansa kovimman pääsarjasijoituksen ollen yhdeksäs. Bournemouthin englantilaiskoutsi Eddie Howe peluutti peräti 11:tä maanmiestään vähintään 20:ssä liigaottelussa. Mikään Valioliiga-joukkue ei ole 2000-luvulla yltänyt suurempaan lukemaan.

Toissakaudella Bournemouth sijoittui sarjataulukon sijalle 16, teki kymmenen maalia vähemmän, mutta laukoi 11 vetoa enemmän kuin päättyneellä kaudella. Kirsikoiden ottelukohtainen laukaisumäärä siis putosi hieman (12,1 -> 11.9), mutta maaliodotusarvo nousi kuitenkin selvästi.

Kaudella 15-16 Bournemouthin laukauksista vain 44 oli huippupaikkoja. Lukema oli Aston Villan jälkeen sarjan pienin. Tällä kaudella Cherries kirjasi peräti 65 huippupaikkaa, joka oli puolestaan sarjan kärkikuusikon jälkeen eniten. Mestaruuden voittaneella Chelsealle oli Optan laskujen mukaan vain kolme vaarallista maalipaikkaa enemmän kuin Bournemouthilla.

Bournemouth teki enemmän maaleja kuin Manchester United, mutta päästi myös omaan päähän sarjan viidenneksi eniten. Kirsikoiden peleissä tulikin koko sarjan eniten maaleja.

Cherries-vahti Artur Boruc oli viime kaudella yksi koko sarjan ailahtelevaisimmista maalivahdeista. Välillä Boruc kannatteli koko joukkuetta, mutta usein ottelu hävittiin puolalaisen kömmähdyksiin. Bournemouthin kesän ensimmäinen hankinta olikin uusi maalivahti. Jatkossa Cherriesin tolppien välissä seisoo Chelseassa Courtoisin varjoon jäänyt Asmir Begovic. Ennen Chelsea-siirtoaan Begovic oli viiden kauden ajan Stoken ykkösmaalivahti.

Sarjan viidenneksi eniten maaleja päästänyttä puolustusta vahvistettiin kesällä niin ikään Chelseasta hankitulla Nathan Akelle. 22-vuotias toppari pelasi jo viime syksyn Kirsikoissa lainassa Chelseasta ja vakuutti niin, että Cherries-fanien harmiksi Chelsea halusi Aken takaisin Lontooseen jo tammikuussa. Lainan keskeyttämisestä huolimatta nuorelle hollantilaistopparille ei löytynyt vastuuta Chelseasta, joten hallitseva mestari suostui kauppaamaan Aken pysyvästi Bournemouthiin 20 miljoonalla punnalla.

Bournemouth on kerennyt vahvistamaan myös hyökkäystään. Viime kaudella yli puolet Sunderlandin maaleista tehnyt Jermain Defoe kirjoitti Kirsikoiden kanssa kolmen vuoden sopimuksen. Viime kausi osoitti, ettei 34-vuotias Englannin maajoukkuemies ole vielä liian vanha näihinkään karkeloihin. Defoe on näin ennakkoon arvioituna hyvä hankinta Bournemouthille, mutta sopimuksen pituus yllätti. Defoella on todennäköisesti vielä ainakin yksi hyvä vuosi edessä, mutta löytyykö 36-37 vuotiaalle pelaajalle enää käyttöä Valioliigan ylempään keskikastiin pyrkivässä joukkueessa?

Bournemouthin viime kauden yhdeksäs sija oli ylisuorittamista ja tällä kaudella Cherries tuskin nousee top-kymppiin. Bournemouth lähtee kauteen rankingimme sijalta 13.


14. Watford

Viime kaudella sijalle 17 sijoittunut Watford lähtee kauteen uuden managerin voimin. Tammikuussa Hullin peräsimeen liittynyt Marco Silva korvasi kesällä Walter Mazzarrin. Italialaisvalmentaja ajautui pahoihin riitoihin pelaajiensa kanssa ja mm. seuralegenda Troy Deeney oli jo aikeissa vaihtaa kesällä seuraa, mikäli Mazzarrista ei hankkiuduta eroon.

Pelaajien erimielisyydet valmentajan kanssa olivat varmasti osasyy Watfordin surkeaan loppukauteen. Kun Herhiläiset saavutti ”varman” säilymisen rajana pidetyn 40:n pisteen rajapyykin, hävisi se tämän jälkeen kauden kaikki loput kuusi otteluaan. Huhtikuun puolivälissä Watford oli vielä sarjan yhdeksäntenä olevan Southamptonin kanssa tasapisteissä.

Watford-pelaajat kokivat viime kaudella sarjan kolmanneksi eniten yli 10 päivää kestäneitä loukkaantumisia. Etenkin joukkueen puolustusta koeteltiin poissaoloilla ja se näkyi myös tulostaululla. Watford päästi viime kaudella sarjan neljänneksi eniten maaleja. Tilanne paranisi todennäköisesti jo pelkästään sillä, että avauskokoonpanopelaajat pysyisivät paremmin ehjinä, mutta myös Silva voi tuoda helpotusta asiaan. Hull oli päästänyt viime kaudella keskimäärin 19 laukausta / per peli ennen Silvan tuloa, mutta portugalilaisen aikakaudella vastustajien vetomäärät putosivat yli neljänneksellä.

Tammikuussa Hulliin paljon uusia pelaajia hankkinut Silva on kerennyt kesän aikana tuoda uusia naamoja myös Watfordiin. Tom Cleverleyn lainasopimus muutettiin pysyväksi, jonka lisäksi joukkueeseen on hankittu kaksi Englannin U21 maajoukkuepelaajaa Will Hughes ja Nathaniel Chalobah sekä espanjalainen laitapakki Kiko Femenia.

Cleverley, Hughes ja Chalobah ovat kaikki keskikentän keskustan pelaajia ja kun Watfordilla on jo ennestään samoille paikoille Etienne Capoue, Valon Behrami sekä Abdoulaye Doucoure on Silvalla lukuisia vaihtoehtoja keskikentälle.

Silva haluaa pitää pelin leveänä ja Hulliin tulessaankin hän panosti erityisesti laitapeliin ja ohjasi Tiikereitä luomaan maalipaikkoja enemmän laitojen kautta. Ennen Silvan tuloa Hull loi 39% maalipaikoistaan keskikaistalta, joka oli sarjan toiseksi suurin lukema. Lusitaanin aikakaudella vain 27% Tiikereiden hyökkäyksistä rakennettiin keskeltä, joka oli sarjan kolmanneksi pienin lukema.

Watfordin nykypelaajista laitureiden rooleihin sopisi parhaiten Nordin Amrabat ja Isaac Success, joista kuitenkin jälkimmäisen tilalle Silva tahtonee enemmän laatua. Watfordilta löytyy voimakkaasti hyökkäyspeliin osallistuvat laitapakit, Jose Holebas ja Daryl Janmaat, jotka sopivat hyvin Silvan pelifilosofiaan. Viime kaudella loukkaantumisista kärsineelle Janmaatille vaihtoehdon tarjoaa tuore hankinta Kiko Femenia, joka pelasi viime kaudella 31 La Liga-ottelua Alavesissa.

Omilla maaliodotusarvoillamme mitattuna Watford oli viime kaudella sarjan 15. paras joukkue ja Optan total shot ratella sekä big chance ratella 13. paras. Marco Silvan kanssa Watfordin peli tulee menemään eteenpäin ja Herhiläiset taistelee realistisimmin sijoituksista 11-15.


15. WBA

Tony Pulisin ja West Bromwichin kausitavoite täyttyi viime kaudella jo helmikuussa, kun 40 sarjapistettä saatiin täyteen. Tämän jälkeen oli luvassa jo tavaksi tullut lomamoodi, joka piti sisällään yhdeksän tappiota, kaksi tasapeliä ja yhden voiton. Valmentajauransa aikana Tony Pulis on voittanut otteluistaan 34,2 prosenttia, kun joukkueella ei ole ollut kasassa vielä 40 sarjapistettä. Kun maaginen raja on ylittynyt, on myös voittoprosentti pudonnut alle 14 prosentiin. Viimeisellä kahdeksalla kaudellaan Pulisin kausi on päättynyt 45, 45, 47, 46, 42, 45, 44 ja 43 sarjapisteeseen. On hyvin todennäköistä, että myös alkavalla kaudella West Bromwich päätyy edellä mainitun pistehaarukan lähituntumaan.

Viime kaudella joukkue oli pelillisesti huonompi, mitä sarjataulukon loppusijoitus antaa olettaa. Toisaalta sijojen 8 - 17 välillä oli vain kuusi sarjapistettä, joten pienelläkin voitto-/tappioputkella kykeni nousemaan / putoamaan monia sijoja nopeastikin. Joukkueen hyökkäyspelaaminen oli totuttuun tapaan takkuista ja yksinäisenä piikkinä isoja minuutteja tahkonnut Salomon Rondon jäi usein ottelussa täysin pimentoon. Puolustuspelaaminen oli sen sijaan hyvällä tasolla ja omaa rangaistusaluetta puolustettiin lähes jatkuvasta paineesta huolimatta erinomaisesti.

Kesän aikana joukkueessa on ollut melko vähän vaihtuvuutta. Southamptonista ostettiin vahvistusta hyökkäyspäähän, kun Tony Pulis sai vihdoin värvättyä Jay Rodriguezin. Pulis on ollut englantilaishyökkääjän perässä jo kahdessa edellisessä siirtoikkunassa. Rodriguez on monipuolinen pelaaja ja pystyy hyvin pelaamaan laidalla, yksinäisenä hyökkääjänä tai kärjen takana. Viime kaudella upean syksyn, mutta vaisun kevään pelannut Salomon Rondon jatkanee keskushyökkääjänä ja Rodriguez ottaa todennäköisesti paikan Rondonin alapuolelta.

Kesän toinen hankinta on keskuspuolustaja Ahmed Hegazy, joka lainattiin osto-optiolla egyptiläisestä Al Ahlystä. Hegazy pelasi viime talvena upeasti Afrikan mestaruuskisoissa ja valittiin kisojen tähdistöjoukkueeseen. Webassa luvassa lienee kuitenkin rotaatiomiehen rooli Jonny Evansin ja Gareth McAuleyn takana. Joulukuussa 38-vuotta täyttävä McAuley on tosin kärsinyt reisivammoista ja hänen pelikuntonsa on tällä hetkellä epävarmalla pohjalla. Veteraani tuskin pystyy pelaamaan enää tulevalla kaudella jatkuvasti avauksessa, joten Hegazy saa varmasti näytönpaikkoja.

Viime kauden runkopelaajista toistaiseksi ainoa lähtijä on Darren Fletcher, joka jatkoi vapaana agenttina Stokeen. Ilman uusia hankintoja 33-vuotiaan keskikenttämiehen paikan toppareiden edestä ottanee Claudio Yacob. Fletcherin lähtö tekee hyvää Weban ikärakenteelle, joka alkoi viime kaudella karata avauskokoonpanon osalta usein jo päälle 30 ikävuoteen. Viime kaudella joukkueen avauskokoonpano oli sarjan iäkkäin (29 vuotta 322 päivää).

West Bromwich oli viime kaudella erikoistilanteissa aivan omaa luokkaansa. Joukkue teki 48,8 prosenttia kauden maaleistaan erikoistilanteista, joissa eritoten kulmapotkut näyttelivät totutun suurta roolia. Viimeisen kolmen kauden aikana West Bromwich on tehnyt 39 maalia kulmapotkuista, joka on selvästi sarjan suurin luku. Seuraavana listalla tulee niin ikään Tony Pulisilta erikoistilanneoppia saanut Crystal Palace, jonka kulmapotkusaldo samalta ajalta on 29 maalia. West Bromwichin kulmapotkujen ylivoimaista vaarallisuutta vielä lisää se fakta, että joukkue on antanut kyseisellä aikavälillä Swansean ja Sunderlandin jälkeen sarjan vähiten kulmapotkuja. Myös erikoistilannepuolustaminen oli viime kaudella vahvaa tekoa, sillä vain 21,6% takaiskumaaleista oli lähtöisin erikoistilanteista. Sekä hyökkäys, että puolustuspäässä prosentit olivat liigan suurimpia.

West Bromwich lähtee kauteen varsin samanlaisia lähtökohdista, kuin vuosi sitten. Päätavoitteena on jälleen 40 sarjapistettä, jonka joukkue tulee todennäköisesti myös täyttämään. Myös tulevalla kaudella joukkue tulee panostamaan eritoten puolustuspelaamiseen ja maalit tulevat olemaan viime vuosien tapaan molemmissa päissä usein tiukassa.


16. Newcastle

Kahdesta muusta nousijajoukkueesta poiketen Newcastle on tuttu näky Valioliigassa. Harakat ovat neljällä liigamestaruudella ja kuudella FA-cupin voitolla Englannin jalkapallohistorian yhdeksänneksi menestyksekkäin seurajoukkue. Joukkue on pelannut läpi seurahistoriansa aina joko Englannin pääsarjaa tai ykkösdivaria. Championshippiin Newcastle putosi kauden 15/16 päätteeksi, joten nousu tapahtui heti ensimmäisellä yrityksellä.

Viime kaudella Newcastle tuli tutuksi vahvana vierasjoukkueena. Joukkue voitti 23 pelaamastaan vierasottelusta peräti 14 ja oli selvähköllä marginaalilla sarjan paras vierasjoukkue. Kotiotteluissaan joukkue pelasi huomattavasti aggressiivisemmin ja ottelut olivat usein viihdyttäviä. Pelillisesti vierasotteluiden passiivisempi taktiikka tuntui toimivammalta ja erityisesti puolustuspelaaminen oli matkaotteluissa selvästi paremmin ruodussaan, kuin kotona St. James Parkilla. Tulevalla kaudella joukkue lähtee valtaosaan otteluista altavastaajana, joten puolustusvoittoisempaa taktiikkaa on lupa odotella näin myös kotinurmella.

Newcastlen ohella paluun Valioliigaan tekee Harakoiden päävalmentaja Rafael Benitez. Kaiken nähnyt ja kokenut Benitez on voittanut valmentajaurallaan 13 pokaalia, joista tärkeimpänä vuonna 2005 voitettu Mestarien Liiga. Benitez toivoo joukkueensa ottavan keskikentän haltuun ja liikuttelevan palloa nopeasti. Championshipissa joukkueen syöttömäärät ja syöttöjen onnistumisprosentti olivat sarjan eliittiä, mutta Valioliigan mittapuulla heiveröisellä materiaalilla tekeminen tulee olemaan selvästi haastavampaa.

Kesän siirtoikkunassa Newcastle on ollut toistaiseksi rauhallinen ja seuraan on siirtynyt lähinnä tulevaisuuden lupauksia. Puolustuslinjaa on vahvistettu Florian Lejeunella (26), Javier Manquillolla (23), sekä monipuolisella Mikel Merinolla (21). Laituriosastolle vahvistusta haettiin Norwichista, josta lähes kymmenellä miljoonalla punnalla seuraan siirtyi Jacob Murphy (22).

Murphy oli viime kaudella Norwichin hanakin laukoja, kun vetoja lähti ottelua kohden keskimäärin 2,4. Yritys tuotti palkintoja myös maalien muodossa yhdeksän kertaa, jolla irtosi Norwichin sisäisen maalipörssin kolmostila. Murphy on supernopea ja tekninen pelaaja, joka tykkää haastaa puolustuslinjaa ja laukoa heikommiltakin vetosektoreilta. Syöttötyöskentely jätti päättyneellä kaudella paljon toivomisen varaa, sillä yli kymmenen ottelua avanneista pelaajista Murphyn syöttöprosentti oli joukkueen toiseksi heikoin. Benitezin suosima 4-2-3-1 -ryhmitys sopii pystyjuoksuja kyttäävälle Murphylle erinomaisesti ja Englannin A-maajoukkueen tulevaisuuden toivolla on huippuvalmentajan alaisuudessa erinomainen tilaisuus pelata itsensä lähitulevaisuudessa koko kansan tietoisuuteen.

Newcastlen viime kauden joukkueessa pelasi hyvin paljon samoja pelaajia, kuin toissakaudella Valioliigasta karsiutuneessa. Valmennusosastolla on Benitezin tulon myötä otettu suurimmat harppaukset ja tämän toivotaan riittävän koillisenglantilaisten säilymistaistelussa. Viime kaudella joukkueen tärkeimpiä palasia olivat puolustuksen Jamal Lascelles, keskikenttäpelaajat Matt Ritchie ja Jonjo Shelvey, sekä 23 maalia pyssyttänyt Dwight Gayle. Nelikosta Ritchie ja Shelvey ovat aiemmin urallaan lähteneet isojen odotusten saattelemana Valioliigaan ja tuolloin molemmat enemmän tai vähemmän floppasivat. Nyt alla on kuitenkin ehjä kausi hyvin organisoidussa joukkueessa, joten lähtökohdat lupaavat jälleen hyvää. Dwight Gayle on puolestaan tahkonnut Crystal Palacessa reilut 60 Valioliiga-ottelua, mutta on Ritchien ja Shelveyn tavoin tuottanut kannattajilleen enemmän mielipahaa, kuin ilonhetkiä. Edellisellä Valioliigavisiitillä Gayle kävi kentällä 16 ottelussa ja onnistui maalinteossa ainoastaan kolmesti.

Newcastlella on nousijajoukkueista selvästi parhaat lähtökohdat tulevaan kauteen ja mikäli joukkue saa naarattua siirtoikkunasta täsmähankintoja maalivahti- ja keskikenttäosastolle, voi joukkue hyvinkin taistella paikoista aina alemmassa keskikastissa asti. Todennäköisin loppusijoitus on kuitenkin putoamisviivan tuntumassa, sijoilla 16-18.


17. Swansea

Walesilaisten kuudes Valioliiga-kausi oli toistaiseksi ylivoimaisesti hankalin. Kauden aikana Joutsenten penkin päässä nähtiin peräti neljä valmentajaa (väliaikaisvalmentaja Alan Curtis oli vetovastuussa vain kahdessa ottelussa).

Kauden puolivälissä, 19 ottelun jälkeen, Swansea oli voittanut vain kolme peliä ja oli luonnollisesti sarjan viimeisellä sijalla neljän pisteen päässä putoamisviivan paremmalta puolelta. Tässä vaiheessa englantilainen Paul Clement palkattiin kokeilemaan kurssin kääntämistä. Ja sehän kääntyi. Kauden toisella puoliskolla walesilaiset voittivat puolet otteluistaan ja päätyi lopulta sijalle 15 seitsemän pisteen erolla ensimmäiseen putoajaan.

Carlo Ancelotin apuvalmentajana useita vuosia toimineen Clementin tulokset olivat mahtavia, mutta esitykset tulosten takana eivät niinkään. Englantilainen onnistui toki tilkitsemään Joutsenten vuotavaa puolustusta, mutta tämä tapahtui voimakkaasti hyökkäyspään kustannuksella. Clementin aikana Swansea antoi vastustajilleen ottelukohtaisesti 12,4 laukausta, joista huippupaikkoja oli keskimäärin 1,8. Kauden avauspuoliskolla vastaavat lukemat olivat 14,9 ja 2,8 eli selvää laskua molemmissa.

Vaikka Swansea onnistui Clementin kanssa tekemään enemmän maaleja, se laukoi vähemmän ja huonommilta paikoilta kuin syyskaudella. Maaliodotusarvoilla mitattuna syksyllä sarjan runsasmaalisimpiin kuulunut Swansea oli keväällä yksi vähämaalisimmista.

Viidellä ensimmäisellä Valioliiga-kaudellaan Swansea sijoittui top-kympin molemmille puolille ja joukkueella oli pitkään selkeä pallonhallintaan ja lyhytsyöttöpeliin perustuva ideologia. Kahdella kaudella Swansealla oli jopa koko sarjan kolmanneksi korkein pallonhallintaprosentti. Garry Monkin potkujen jälkeen suuntaus on muuttunut ja nyt Clementin aikana vain viisi joukkuetta piti palloa vähemmän kuin Swansea.

Kesän aikana Swansea on solminut Chelsean kanssa lainasopimuksen nuoresta hyökkääjästä, Tammy Abrahamista. Viime kaudella Championship-seura Bristolissa lainalla pelannut hyökkääjä teki peräti 23 maalia ja sijoittui liigan maalipörssin toiseksi. Swanseassa Abraham kilpailee peliajasta Fernando Llorenten vierestä yhdessä Jordan Ayewin kanssa. Käsivamma tosin pitää Llorenten sivussa kauden ensimmäisistä otteluista, joten Abraham saa näyttöpaikan heti elokuussa.

Viime kauden avauskokoonpanopelaajista seuran on toistaiseksi jättänyt vain keskikentän Jack Cork, mutta tilalle on jo hankittu laadukkaampi vaihtoehto, Roque Mesa Las Palmasista. Mesa syötti viime kaudella palloa toiseksi eniten koko La Ligassa. Mesan 2395:stä syötöstä peräti 91% päätyi omille pelaajille. Keskikentän pohjalla puolustavassa roolissa pelaava Mesa käynnisti syötöillään Las Palmasin hyökkäykset, ei päättänyt niitä. Mesa kirjautti kauden aikana vain 19 ”key passia” joista vain kaksi johti maaliin.

Swansean ykköstähti Gylfi Sigurdsson on ilmoittanut halustaan vaihtaa seuraa. Islantilainen ei lähtenyt mukaan edes Joutsenten USA-kiertueelle, mutta on nyt palannut joukkueharjoituksiin. Ainakin Everton ja Leicester ovat tehneet Sigurdssonista tarjouksen, jota Swansea ei ole kuitenkaan hyväksynyt. Islantilainen teki viime kaudella yhdeksän maalia ja syötti peräti 13. Kukaan muu Swanseasta ei merkkauttanut kolmea syöttöä enempää. Sigurdsson loi yksin enemmän maalintekotilanteita, kuin kolme seuraavaksi eniten maalipaikkoja rakentanutta Swansea-peluria yhteensä. Islantilaisen merkitys joukkueen hyökkäyspeliin on valtava ja hänen lähtönsä olisi niin merkittävä takaisku, että ilman todella laadukasta korvaajaa Swansea putoaisi todennäköisesti Championshipiin. Se on toki täysin mahdollista, vaikka islantilainen jatkaisikin seurassa. Swansea nimittäin lähtee kauteen rankingimme sijalta 17.


18. Burnley

Viime kauden positiivisimpiin yllättäjiin lukeutunut Burnley onnistui kauden päätavoitteessaan ja uusi sarjasopimuksensa myös tulevalle kaudelle. Viime kautta edeltäneellä sesongilla sarjaporrasta alempana Burnley tuli tutuksi vahvana vierasjoukkueena, kun joukkue iski pallon maaliin useammin kuin kukaan muu ja päästi samalla maaleja sarjan vähiten. Valioliigan ja divarin tasoero tuli kuitenkin Claretsille hyvin selväksi, sillä joukkue ei kyennyt tuomaan samaa vierasformia pääsarjatasolle. Päinvastoin, joukkue voitti kauden aikana vain yhden vierasottelun, jota saatiin odotella aina kauden toiseksi viimeiseen matkapeliin asti. Tuolloin vastassa oli Crystal Palace, joka puolestaan on ollut materiaaliin nähden sarjan selvästi heikoin kotijoukkue jo useamman vuoden ajan.

Tilastollisesti Burnley oli viime kauden heikoimpia joukkueita. Clarets loi maaliuhkaa Sunderlandin ja Middlesbroughin jälkeen sarjan kolmanneksi vähiten ja tarjosi vastustajille maalipaikkoja sarjan toiseksi eniten. Puolustuspelaamisessa huomion arvoista oli kuitenkin pelaajien hyvä organisointi, jonka vuoksi pelaajat olivat usein hyvin sijoittuneina ja vastustajilla oli vaikeuksia päästä erinomaisille maalisektoreille. Vaikka Burnley tarjosi kauden aikana vastustajille yhteensä 672 maalipaikkaa, oli vastustajilla huippupaikkoja vain 52. Jotain kontrastia luku saa, kun viereen nostetaan Liverpool. Poolin vastustajat olivat kauden aikana maalipaikoilla vain 313 kertaa, mutta huippupaikkoja luvusta oli peräti 58. Burnleyn päästämistä maalipaikoista vaarallisia oli siis vain vajaa 8 prosenttia, joka oli koko sarjan pienin lukema.

Siirtoikkunassa Burnley on ollut tänä kesänä hiljainen. Viime kaudella hulinaa oli selvästi enemmän, kun seuraan saapui Robbie Bradyn, Jeff Hendrickin, Steven Defourin, Ashley Westwoodin, Joey Bartonin ja Johann Gudmundssonin kaltaisia pelimiehiä. Siirtojen perusteella Sean Dyche haluaa keskustaan paljon pelinappuloita, kun myös tällä kaudella Hendrickin, Defourin ja Westwoodin seuraksi on hankittu keskikentän Jack Cork. Englantilaisen lisäksi seuraan on hankittu Stokea pitkään edustanut Jonathan Walters, sekä niin ikään Pottersista tullut Phil Bardsley. Toiseen suuntaan saranat ovat liikkuneet George Boydin ja Michael Keanen verran.

Jack Cork edusti viime kaudella Swanseaa ja oli eittämättä yksi Joutsenten avainpelaajista. Englantilainen oli viime kaudella katkomassa vastustajan hyökkäyksiä useammin kuin kukaan muu ja vastaavasti Swansean vastahyökkäys sai usein alkunsa juuri Jack Corkin jalasta. Corkin syöttöprosentti oli Joutsenissa yli 2000 minuuttia kellottaneiden pelaajien paras ja samalla myös syöttömäärät olivat Swansean suurimpia. Cork katkoi vastustajien hyökkäyksiä kauden aikana 56 kertaa, joka oli koko sarjan keskikenttäpelaajien yhdenneksitoista suurin lukema.

Stokesta kaapatut Jonathan Walters ja Phil Bardsley tuovat seuraan kaivattua kokemusta. Kaksikosta Phil Bardsley pelaa oikean puolustajan tontilla, jossa vastuuta on Matt Lowtonin huippukauden myötä todennäköisesti luvassa varsin nihkeästi. Lowton pelasi viime kaudella Burnleyn suurimmat minuutit ja oli joukkueen avainpelaajia jo vuoden takaisessa nousussa. Lowton loi viime kaudella joukkueensa toiseksi eniten maalipaikkoja ja oli joukkueen hanakin keskittäjä. Jonathan Waltersille voi sen sijaan povata enemmän minuutteja, sillä Burnley oli viime kaudella toisinaan ongelmissa juuri oikean laitalinkin kanssa. Irlantilainen tulee kilpailemaan peliajasta islantilaisen Gudmundssonin kanssa, mutta on monipuolisena pelaajana tarvittaessa käytettävissä myös puhtaana hyökkääjänä.

Merkittävin lähtijä on ManUn kasvatti Michael Keane, joka siirtyi lähes 30 miljoonan hintalapulle Evertoniin. Keane oli viime kaudella joukkueen tiiviin puolustuslinjan avainhahmoja ja on vaikeasti paikattavissa. Vasta 24-vuotias Keane voitti viime kaudella sarjan eniten ilmataisteluja ja on vahvan pääpelin lisäksi hyvä puolustamaan myös jalalla. Englannin maajoukkueeseenkin nousseen topparin CBI-arvo (purut, blokit, syötönkatkot) oli viime kaudella koko sarjan neljänneksi korkein. Keanen mahdollisia korvaajia ovat James Tarkowski ja Kevin Long, joista etenkin Keanen ikätoveri James Tarkowskin odotetaan nostavan alkavalla kaudella osakkeitaan.

Niukasti täksi kaudeksi uudistunut Burnley lähtee viime kauden tapaan liikkeelle yhtenä sarjan suurimmista putoajakandidaateista. Joukkueen pre-season on kuitenkin luvannut joukkueelle hyvää, sillä joukkue ei ole toistaiseksi hävinnyt otteluakaan. Uusista hankinnoista Walters ja Cork ovat aloittaneet mallikkaasti ja kaksikon debyyttiottelua kerettiin tahkota vain yhdeksän minuuttia, kun Walters iski pallon maaliin juuri Jack Corkin syötöstä.


19. Brighton

Viime kaudella Newcastlen kanssa Championshipia dominoinut Brighton on uusi joukkue Valioliigaympyröissä. Vaikka joukkuetta ei Valioliigassa ollakaan nähty, on joukkue tuttu nimi englantilaisessa jalkapallossa jo vuosisatojen takaa.

Brighton perustettiin vuonna 1901 ja Englannin viralliseen jalkapalloliigaan joukkue hyväksyttiin yhdeksäätoista vuotta myöhemmin. Joukkue on pelannut korkeimmalla sarjatasolla kaikkiaan neljä kautta, joista tuorein on vuodelta 1983. Kaudella 96/97 Brighton oli lähellä kadota ammattilaiskentiltä omien kannattajiensa vuoksi kokonaan, kun joukkueen fanit rynnivät kentälle osoittamaan mieltä stadionin myymisen puolesta. Tuolloin kolmosdivarissa pelanneen Brightonin rangaistuksena oli kahden sarjapisteen menetys, jonka vuoksi joukkueen piti saada kauden päätösottelusta vähintään tasapeli säilyäkseen. Ottelu sai Brightonin kannalta karmaisevan alun, kun joukkueen silloinen juniorilupaus Kerry Mayo iski pallon omaan verkkoon. Hetkeä myöhemmin vastustaja oli lähellä osua jo toistamiseen, kunnes Brightonin sankariksi nousi tasoitusmaalin viimeistellyt Robbie Reinelt. 2000-luvun joukkue on jojoillut ykkös- ja kakkosdivarin välillä ja historiallisen Valioliiganousun myötä keväänä jojoliikettä saatetaankin taas kokea.

Viime kaudella Brighton tuli tutuksi kiven kovana kotijoukkueena. Joukkueen ehdoton vahvuus oli tiivis puolustuspelaaminen, jota vastaan tehtiin sarjan vähiten maaleja. Brighton puolusti boksiaan erinomaisesti ja ”Albionsin” rangaistusalueen sisältä nähtiinkin laukauksia sarjan vähiten. Hyökkäyspelaaminen oli astetta heikompaa ja maalipaikat olivat toisinaan vähissä. Laatu paikkasi kuitenkin hienosti määrää, sillä laukaukset lähtivät usein hyviltä sektoreilta.

Viime kauden tärkeimpiä pelaajia olivat laitapuolustaja Bruno Saltor, joka valittiin jo toista vuotta putkeen Championshipin kauden joukkueeseen. Valenciasta vuonna 2012 siirtynyt Bruno täyttää lokakuussa kuitenkin jo 37 vuotta, joten pärjääminen maailman kovimmassa sarjassa on suuri kysymysmerkki. Puolustuslinjan toinen avainhahmo viime kaudella oli Lewis Dunk, joka on todennäköisesti suuressa roolissa myös alkavalla kaudella. Järkälemäinen Dunk oli blokkaamassa, purkamassa tai katkaisemassa hyökkäystä 7,7 minuutin välein, joka oli joukkueen kovin lukema. Keskikentällä katseet kääntyivät usein Anthony Knockaertiin, joka voitti keskikenttäpelaajien pistepörssin 23 tehopisteellään ja valittiin samalla vuoden pelaajaksi. Marraskuussa nelivuotisen jatkosopimuksen kirjoittanut Knockaert on varmasti iso osa Brightonin hyökkäyspeliä myös tulevalla kaudella ja säilymistoiveiden kannalta pistetehtailuille sopii toivoa jatkoa. Hyökkäyspäässä maalintekovastuuta kantoi Glenn Murray, joka on tuttu monille Valioliigaystäville mm. Crystal Palacesta. Murray oli viime kaudella lähes joka kolmannessa Brightonin maalissa mukana, mutta siitä huolimatta veteraanihyökkääjän onnistuminen Valioliigassa on epätodennäköistä ja hyökkäyspäätä on ehdottomasti vielä vahvistettava.

Viime kauden 46:sta Championship-ottelusta 45 pelannut maalivahti David Stockdale ei halunnut kauden päätyttyä enää jatkaa seurassa, joten hetken aikaa näytti, että Suomen Niki Mäenpää voisi jopa saada vastuuta Valioliigassa. Mäenpään on kuitenkin jatkossakin tyydyttävä kakkosvahdin rooliin, sillä Brighton hankki seurahistoriansa suurimmalla siirtosummalla Valencian australialaisvahti Mathew Ryanin.

Siirtoikkunan mielenkiintoisin hankinta on Pascal Gross, joka siirtyi saksalaisesta FC Ingolstadtista. Kymppipaikalla pelaava Gross omaa hyvän potkutekniikan ja on vahva sana joukkueen erikoistilannepelaamisessa. Viime kaudella Bundesliigassa Gross tarjosi avainsyöttöjä 27,5 minuutin välein, joka oli Emil Forsbergin ja Franck Riberyn jälkeen sarjan kolmanneksi kovin luku.

Brighton hankki Ingolstadtista myös vahvistusta puolustukseen, kun 30-vuotias Markus Suttner kirjoitti sarjanousijan kanssa kolmevuotisen sopimuksen. Innokkaasti hyökkäyksiin nouseva vasen pakki teki viime kaudella Bundesliigassa tehot 4+5 ja myös kesän pre-seasonilla itävaltalainen on jo tarjoillut kaksi maalisyöttöä.

Alkava kausi Valioliigassa tulee jokavuotiseen tapaan olemaan nousijajoukkueille haastava. Brightonin säilymisen edellytyksenä on viime kaudelta tutuksi tullut vahva puolustuspelaaminen ja tarvittava kliinisyys maalipaikoilla. Ennakoimme Brightonin ensimmäisen Valioliiga-visiitin jäävän kuitenkin vain yhden kauden mittaiseksi.


20. Huddersfield

Viime kauden päätteeksi kaikkien yllätykseksi Valioliigaan noussut Huddersfield on Brightonin tavoin Valioliigan ensikertalainen. Rahallisesti maailman arvokkaimman pilkkukisan viime toukokuussa voittanut Huddersfield on viimeksi nähty Englannin ylimmällä sarjatasolla 45 vuotta sitten, eikä realistisesti joukkuetta sinne olla viime vuosina odotettukaan.

Vaikka viime vuosina Huddersfieldiä ei ole parrasvaloissa suuremmin nähty, oli joukkueen ensimmäiset vuodet menestyksekkäitä. Vuonna 1922 joukkue voitti sekä FA Cupin, että Community Shieldin. Muutamaa vuotta myöhemmin Terriereistä tuli Englannin ensimmäinen kolme liigatitteliä putkeen voittanut joukkue. Nykypäivään mennessä samaiseen saavutukseen ovat pystyneet myös Manchester United, Arsenal ja Liverpool.

Toissa kaudella joukkue oli Championshipin yhdeksästoista, joten nousu tuli suurena yllätyksenä optimistisimmillekin faneille. Viime kaudellakaan Terrierit ei todellakaan esittäneet mitään ylivoimaisia otteita, vaikka sarjanousun saavuttikin. Huddersfieldin maaliero oli kaksi maalia pakkasen puolella, kun muiden nousijoiden Newcastlen ja Brightonin, maalierot olivat 45 ja 34 maalia plussalla. Mikään muu joukkue ei ole ikinä noussut Valioliigaan negatiivisella maalierolla.

Myös kehittyneempien tilastojen osalta nousu oli kummajainen. Päättyneellä kaudella Huddersfieldin hyökkäyspelaaminen oli suurissa ongelmissa murtautumisten kanssa ja valtaosa laukauksista lähti kaukaa boksin takaa. Vastaavasti oma puolustuspelaaminen oli varsin heikkoa, sillä prosentuaalisesti Huddersfieldin rangaistusalueen sisältä ammuttiin sarjan eniten vetoja.

Huddersfieldin osalta viime kauden tärkeimpiä pelaajia on hieman turha luetella, sillä joukkue näyttää tuovan likipitäen täydellisesti uudistuneen kokoonpanon tulevalle kaudelle. Tällä hetkellä hankintoja on nähty pitkälti toistakymmentä ja uusien pelaajien ostamiseen on vielä hyvin aikaa. Viime kesänä joukkue rikkoi seuran siirtoennätyksen hankkimalla Christopher Schindlerin 1,8 miljoonalla punnalla Saksasta, mutta tänä kesänä ennätys on mennyt uusiksi. Tällä hetkellä siirtosummaennätystä on rikottu kuluvan kesän aikana kuudesti, kun Zanka (keskuspuolustaja), Scott Malone (vasenlaitapuolustaja), Laurent Depoitre (hyökkääjä), Aaron Mooy (keskikenttä), Tom Ince (oikea laituri) ja Steve Mounie (hyökkääjä) ovat siirtyneet yli kahden miljoonan siirtosummilla.

Uudet pelaajat Ince ja Mounie ovat molemmat maalanneet kesän harjoitusotteluissa jo neljä kertaa. 25-vuotias Tom Ince on pelannut jo useita hyviä kausia Championshipissa, mutta yritykset Valioliigan puolella eivät ole saaneet tuulta alleen. Kauden 13-14 englantilaislaituri oli lainassa Crystal Palacessa, mutta vastuu jäi pieneksi ja kahdeksassa ottelussa syntyi tehot 1+1. Seuraavalla kaudella Ince yritti vielä Hullissa, mutta vastuuta tuli vielä vähemmän ja tehot puuttuivat kokonaan. Viimeisen kahden kauden aikana Ince pelasi Derbyssä 90 ottelua tehden 26 maalia ja antaen 15 maalisyöttöä.

Steve Mounie tuli Huddersfieldiin Ranskan pääsarjajoukkue Montpellieristä. Viime kausi oli joukkueelle vaikea, mutta Mounie teki peräti 14 maalia. 190 senttinen beniniläinen voitti viime kaudella keskimäärin peräti 8,4 pääpalloa per ottelu ja 14:sta liigamaalista kuusi syntyikin puskemalla. Isosta koostaan huolimatta Mounie on nopea ja pystyy tarvittaessa pelaamaan myös laidalla.

Sarjanousija sai otteluarvontojen osalta pehmeän laskun Valioliigaan, sillä Terrierit ei kohtaa kuudella ensimmäisellä kierroksella ketään rankingimme top7-joukkueista. Kokonaisuudessaan pääsarjakausi tulee olemaan Huddersfieldille kuitenkin vaikea. Viime kaudella Championshipin kolmanneksi eniten palloa pitänyt joukkue ei tule hallitsemaan otteluita Valioliigassa ja joutuu näin uuteen tilanteeseen. Jo viime kaudella Terrierit oli vaikeuksissa Championshipin parhaiden joukkueiden kanssa. Huddersfield hävisi kymmenestä top-kutosta vastaan pelaamastaan sarjapelistä peräti seitsemän ja yhteismaaliero oli 8-19.

Rankkaamme Huddersfieldin kauden 2017-2018 viimeiseksi joukkueeksi.

[Raimond]

Vedonlyöntivihje: 11.8.2017 21:45 - Premier 17-18 - Arsenal - Leicester - peliaika päättynyt

kohde

Arsenal - Leicester

veto

Leicester +1

kerroin

2.050 (Sbobet)

panos

6 yks.

raja

1.88

Push: +0.00 yks.

[Raimond]

Vedonlyöntivihje: 12.8.2017 14:30 - Premier 17-18 - Watford - Liverpool - peliaika päättynyt

kohde

Watford - Liverpool

veto

Watford +0.75

kerroin

2.300 (Pinnacle)

panos

4 yks.

raja

2.13

Osuma! +5.20 yks.

Vedonlyöntivihje: 12.8.2017 17:00 - Premier 17-18 - Chelsea - Burnley - peliaika päättynyt

kohde

Chelsea - Burnley

veto

Chelsea -1.5

kerroin

1.847 (Pinnacle)

panos

7 yks.

raja

1.7

Huti: -7.00 yks.

Vedonlyöntivihje: 12.8.2017 17:00 - Premier 17-18 - WBA - Bournemouth - peliaika päättynyt

kohde

WBA - Bournemouth

veto

WBA +0

kerroin

1.760 (Sbobet)

panos

4 yks.

raja

1.69

Osuma! +3.04 yks.

Vedonlyöntivihje: 12.8.2017 19:30 - Premier 17-18 - Brighton - Man City - peliaika päättynyt

kohde

Brighton - Man City

veto

Man City -1.25

kerroin

1.751 (Pinnacle)

panos

5.5 yks.

raja

1.66

Osuma! +4.13 yks.

[Honde8]

Vedonlyöntivihje: 12.8.2017 14:30 - Watford - Liverpool - peliaika päättynyt

kohde

Watford - Liverpool

veto

Watford +1.25

kerroin

1.694 (Pinnacle)

panos

2.25 yks.

raja

1.61

Osuma! +1.56 yks.

3-3

Vedonlyöntivihje: 12.8.2017 17:00 - Chelsea - Burnley - peliaika päättynyt

kohde

Chelsea - Burnley

veto

Chelsea -1.5

kerroin

1.925 (Pinnacle)

panos

4 yks.

raja

1.7

Huti: -4.00 yks.

2-3

Vedonlyöntivihje: 12.8.2017 17:00 - Chelsea - Burnley - peliaika päättynyt

kohde

Chelsea - Burnley

veto

Over 2.75

kerroin

1.961 (Pinnacle)

panos

2.5 yks.

raja

1.79

Osuma! +2.40 yks.

2-3

Vedonlyöntivihje: 12.8.2017 17:00 - Crystal Palace - Huddersfield - peliaika päättynyt

kohde

Crystal Palace - Huddersfield

veto

Huddersfield +0.75

kerroin

1.925 (Pinnacle)

panos

2.25 yks.

raja

1.78

Osuma! +2.08 yks.

0-3

Vedonlyöntivihje: 12.8.2017 17:00 - Crystal Palace - Huddersfield - peliaika päättynyt

kohde

Crystal Palace - Huddersfield

veto

Under 2.25

kerroin

1.847 (Pinnacle)

panos

1.5 yks.

raja

1.76

Huti: -1.50 yks.

0-3

Vedonlyöntivihje: 12.8.2017 19:30 - Brighton - Man City - peliaika päättynyt

kohde

Brighton - Man City

veto

Man City -1.5

kerroin

1.909 (Pinnacle)

panos

1.75 yks.

raja

1.8

Osuma! +1.59 yks.

0-2

[Raimond]

Vedonlyöntivihje: 13.8.2017 15:30 - Premier 17-18 - Newcastle - Tottenham - peliaika päättynyt

kohde

Newcastle - Tottenham

veto

Newcastle +1

kerroin

1.780 (Sbobet)

panos

5 yks.

raja

1.68

Huti: -5.00 yks.

Vedonlyöntivihje: 13.8.2017 18:00 - Premier 17-18 - Man Utd - West Ham - peliaika päättynyt

kohde

Man Utd - West Ham

veto

West Ham +1.5

kerroin

2.000 (Sbobet)

panos

3 yks.

raja

1.9

Huti: -3.00 yks.

[Honde8]

Vedonlyöntivihje: 13.8.2017 15:30 - Newcastle - Tottenham - peliaika päättynyt

kohde

Newcastle - Tottenham

veto

Tottenham -0.75

kerroin

1.909 (Pinnacle)

panos

1.5 yks.

raja

1.81

Osuma! +1.36 yks.

0-2

Vedonlyöntivihje: 13.8.2017 15:30 - Newcastle - Tottenham - peliaika päättynyt

kohde

Newcastle - Tottenham

veto

Over 2.75

kerroin

1.925 (Pinnacle)

panos

1.5 yks.

raja

1.82

Huti: -1.50 yks.

0-2

Vedonlyöntivihje: 13.8.2017 18:00 - Man United - West Ham - peliaika päättynyt

kohde

Man United - West Ham

veto

Under 3

kerroin

1.740 (Pinnacle)

panos

2 yks.

raja

1.65

Huti: -2.00 yks.

4-0